Antti Vesala Joku tyyppi Järvenpäästä kirjoittelee nettiin mieleensä juolahtaneita asioita.

Timo Vallittu: 20 prosenttia populismia, 45 prosenttia ei?

Tasavallan presidentin pyyntö oman palkkionsa alentamiseen vuonna 2006 päätetylle tasolle herätti monenlaisia reaktioita. Odotetusti suuri enemmistö kommenteista on ollut kiittäviä. Pyyntö oli sitä paitsi aivan linjassa Niinistön aiemmankin toiminnan kanssa. Hän esimerkiksi ei ottanut eduskunnasta palkkiota saadessaan samaan aikaan Euroopan investointipankista eläkettä, vaan antoi palkkionsa hyväntekeväisyyteen. Niinistö on toiminut itse vapaaehtoisesti ilman, että kenenkään ulkopuolisen on tarvinnut häntä pakottaa. Hän on tehnyt asioita, jotka ovat olleet hänen itsensä valittavissa. 

Sinänsä ei ollut lainkaan yllättävää, että  Niinistö on kiitosten ohella saanut myös syytöksiä populismista. Ehkä räikeimmän esimerkin tarjoaa Teollisuusalojen liiton puheenjohtaja Timo Vallittu, joka SDP:n verkkolehdessä kirosanoilla viestiään tehostaen "...viittaa sekä presidentti Sauli Niinistön haluun pudottaa vuosipalkkiotaan viidenneksellä..." ja linjaa mm. näin:

"– Tasavallan presidentin palkkio on verotonta. Jos se olisi verollista, 160 000 euron vuosiansiosta taitaisi mennä veroa 45 prosenttia. Eiköhän panna palkkio verolle."

Vallittua hänen itsensä esittämien lukujen valossa tulkiten 20 prosentin palkkioleikkaus siis on populismia mutta 45 prosentin ei. Missä kohti tuolla välillä tarkalleen ottaen kulkee populismin ja ei-populismin raja?

Julkisen talouden tilan ollessa se, mikä se tällä hetkellä on, Niinistön ele kannattaa nähdä viestinä ennen kaikkea julkisen sektorin johtotehtävissä toimiville tarkoitettuna mallina siitä, miten edestä johtaminen tapahtuu: esimerkillä. Valtion ja kuntien menoleikkaukset tulevat varmasti kuin aamunkoitto. Palkkojen leikkaaminen ei siinä tilanteessa välttämättä ole lainkaan ensisijainen toimenpide, eikä kai kukaan ole mitään kategorista palkka-alea ollut ajamassakaan.

Ei siitä huolimatta, että viime päivät yleistä palkka-alea on raivokkaasti vastustettu. Mutta kun julkisiin menoihin puututaan, niissä talkoissa on erityisesti valtion ja kuntien palkkahaitarin yläpään ymmärrettävä olla mukana. Sillä ei vajetta kurota umpeen, mutta kun leikkauksia tulee joka tapauksessa tehtäväksi, ei ole mielestäni erityistä perustetta sille, että nimenomaan valtion ja kuntien suurimmat palkat suojeltaisiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

kati sinenmaa

Tuloerojen kasvattajat ovat valtio terroristeja. Selvää pitäisi kaikille olla, että nykyinen talouden alennustila johtuu kasvaneista tulo eroista, eikä taloutta voida saada kuntoon mitenkään muutoin kuin tuloeroja pienentämällä.

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius

Tuloerot eivät ole juurikaan nousseet tai laskeneet viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vuonna 1995-2000 tuloerot kasvoivat johtuen talouskasvusta, joka nosti köyhempienkin suomalaisten ansioita, mutta varakkaiden ansioita vieläkin enemmän - kaikki tuloryhmät voittivat.
http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/7434...

Käyttäjän JanneHeinonen kuva
Janne Heinonen

Esittämäsi kysymys on nimenomaan tulkinta Vallitun lausunnosta. Vallittuhan ei suoraan väitä, että 45% alennus tai verollepano ei olisi sekin populistista. Ennemminkin heittonsa toimi keihäänkärkenä osoittamaan sitä, että alennus (vaikka onkin yhden ihmisen vuosipalkan verran) on suhteessa presidentin absoluuuttiseen ansioon, ja kansalaisten verotukseen nähden, verrattain pieni.

Toisaalta voidaan kysyä, mitä hyötyä Niinistölle olisi populismista.

kati sinenmaa

Niinistö joutui ajattelemaan seuraajansa pärjää mistä. Ajatelkaa, jos Niinistö olisi vaatinut palkkionsa puolittamista, niin seuraava vasemmistopressa olisi kokenut nälkäkuoleman.

Käyttäjän anttivesala kuva
Antti Vesala

Itse itseäni siteeratakseni: "Vallittua hänen itsensä esittämien lukujen valossa *tulkiten*..."

Käyttäjän JanneHeinonen kuva
Janne Heinonen

Samoin itseäni lainaten "...kysymys on nimenomaan tulkinta...". Eli tarkoitinkin sanoa, että tulkintasi voi olla myös väärä.

Käyttäjän JanneHeinonen kuva
Janne Heinonen

Mutta jos ajatellaan tuota kysymystä, missä raja menee populismin ja non-populismin välillä... Voipi olla, että sitä ei ole. Yksittäisen henkilön "uhraukset" voidaan aina tulkita populismiksi. Jopa vapaaehtoistyö.
Jos mennään vielä filosofisemmaksi, niin onko olemassa mitään, mikä olisi täysin pyyteetöntä tekemistä? Aina takana on itsekäs aie, jonka toteutumisesta on tekijälleen jotain hyötyä.

Toimituksen poiminnat