Antti Vesala Joku tyyppi Järvenpäästä kirjoittelee nettiin mieleensä juolahtaneita asioita.

Elämäni kirjailijana

Parin viime vuoden ajan olemme kaverini Henri Heikkisen kanssa kaikessa hiljaisuudessa työstäneet kirjaa hänen blogissaan julkaistujen tekstien pohjalta. Myös alkuperäisten tekstien tuottamisessa olen ollut mukana vaihtelevasti. Useimmiten panokseni on ollut lähes valmiiden luonnostekstien kommentointia ja parannusehdotusten tekemistä.

Lopputulos ei ole vain perinteinen kokoelma sekalaisia tekstejä aikajärjestyksessä. Sellainen siitä tosin piti alunperin tulla, mutta jossain vaiheessa iski kunnianhimo. Samaan aikaan iski rimakauhu.

Tekstien muokkaaminen, yhdisteleminen, teemoittaminen ja hiominen tuntui loputtomalta. Valmista ei vain tuntunut tulevan. Sitten totesimme, notta hemmetti. Tämä pitää nyt pistää pakettiin. Tämän vuoden tammikuussa pidimme intensiivisen kirjoitussession kotonani Järvenpäässä. Se ei mennyt ihan suunnitellulla tavalla, vaikka tuloksia saatiinkin aikaan. Muonapuoleen nimittäin sisältyi runsas määrä suurta herkkuani, höyrytettyä pinaattia voilla ja merisuolalla.

Henri ei tuolloin vielä tiennyt olevansa pinaatille allerginen. Vastoinkäymisistä ja tilapäisestä kuolemanpelosta huolimatta tammikuun retriitin tulokset rohkaisivat, koska kirjan lopullinen muoto ja rakenne saatiin silloin hahmottumaan. Työ jatkui netin välityksellä pitkin kevättä.

Lopullisesti gorilla vyörytettiin ulos matolta kesäkuussa, kun pidimme kesäkuussa vielä toisen  intensiivijakson kotonani, tällä kertaa ilman pinaattia. Mukana oli myös kaverimme Saul Schubak, joka auttoi meitä tekstien viimeistelyssä. Jokaiseen tekstilukuun saatiin tuona viikonloppuna sopiva määrä sisältöä. Myös kielenhuoltoa ja muuta varsinaista toimitustyötä saimme eteenpäin siinä määrin, että ensimmäinen kokonainen raakaversio kirjasta pystyttiin lähettämään kommenttikierrokselle valikoidulle joukolle valistuneita lukijoita.

Suuri määrä arvokkaita kommentteja tulikin tuon kierroksen seurauksena, ja ne otettiin melkoiselta osin myös huomioon. Henrin tyyli on humoristinen, räväkkä ja provosoiva, eikä hän juuri piittaa mahdollisesta pahennuksesta, jonka hänen juttunsa monesti aiheuttavat. Sekä varsinaista sisältöä että kieliasua siloteltiin melkoisesti, vaikka samalla halusimmekin pitää huolta siitä, että lukukokemus säilyy viihdyttävänä.

Kirjan ennakkolukijoiden mielestä se on helppolukuinen eikä lainkaan kapulakielinen. Jos siellä kuitenkin sattuu kapulakielisyyttä esiintymään, otan sellaisista kohdista täyden vastuun.

"Elämää hyvinvointivaltiossa" on yleistajuinen kuvaus siitä, millainen on kirjoittajien eli Henrin ja minun näkemys liberalismista sovellettuna käytännön politiikkaan Suomessa. Se ei yritä olla akateemisessa mielessä vakavahenkinen esitys. Kirja on rennonletkeää kuljeskelua erilaisten yhteiskunnallisten teemojen parissa.

Kirjan epilogissa kerron saaneeni jossain prosessin vaiheessa ajatuksen, että oikeastaan haluaisin kirjoittaa kirjan 20-vuotiaalle itselleni. Millainen olisi liberalismia kansantajuisesti esittelevä kirja, jonka Antti 20v jaksaisi lukea ja josta hän intoutuisi perehtymään aihepiiriin syvällisemmin ja hakeutumaan myös vakavahenkisempien alan teosten pariin? Huomasin, että tästä oli tulossa juuri sellainen kirja.

Lisätietoja täältä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Sixten Korhonen

Näköjään kauppakamarinulikoilla oikein ajatushautomo.

Joo, ei mitään jätkät, pitääpä lukaista :) :) :)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Schubak kertoi Höblälle jättävänsä politiikan. Hienoa, että rahoitusalakin on edustettuna.

Toimituksen poiminnat