Antti Vesala Joku tyyppi Järvenpäästä kirjoittelee nettiin mieleensä juolahtaneita asioita.

Suomi liikkeelle vai lopullisesti pysähdyksiin?

Hallitusohjelmassa hallitus on sitoutunut päätöksiin, joiden vaikutuksesta julkisen talouden koko 10 miljardin kestävyysvaje katetaan. Tästä helppo osa eli 4 miljardia (vuoden 2019 tasolla) on suoria säästöjä. Vuonna 2021 vaikuttavien rakenneuudistusten kanssa tämä kokonaisuus on hallitusohjelmassa arvioitu olevan vaikutuksiltaan 4-5 miljardia. 

Kuntien tehtävien keventämiselle on jyvitetty 1 miljardi, Sote-uudistukselle ja tuottavuustoimille 3 miljardia. 

Jäljelle jäävä puolitoista miljardia on se vaikutus, jota tavoiteltiin yhteiskuntasopimuksella. Hallitusohjelmassa kerrottiin vaihtoehtoinen 1,5 miljardin kokonaisuus säästöjä ja veronkorotuksia, jotka toteutettaisiin, mikäli yhteiskuntasopimusta ei saada aikaan. Tämä paketti on edelleen olemassa, mikäli yhteiskuntasopimusta korvaavat työllisyystoimet osoittautuvat vaikutuksiltaan riittämättömiksi. 

Korvaavat toimet tähtäävät vastaavaan puolentoista miljardin vaikutukseen julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Yksikkötyökustannusten alentamisen kautta haettu kilpailukykyparannus kyllä auttaa myös vientiä. Tuotteiden laadun ja markkinointitemppujen innovatiivisuuden lisäksi kilpailua - varmaan monien yllätykseksi - käydään myös tuotteiden kustannuksilla. Niihin on sisällytettävä tuotannon kustannukset ja siis myös työn kustannukset.

"Pitää saada vienti vetämään" on sisällötöntä retoriikkaa, jos keinoja ei esitetä. Hallitus ei voi määrätä suomalaisia tuotteita houkuttelevammiksi, eikä se voi määrätä ulkomaalaisia ostamaan enemmän suomalaisia tuotteita. 

Julkisessa keskustelussa on syntynyt hämmentävä sekasotku, jota jotkut ylläpitävät myös tahallaan. Aivan vakavasti otettavissa asemissa toimivat henkilöt ovat omaan nokkeluuteensa pakahtumaisillaan kyselleet ympäriinsä, miten julkisen sektorin pienipalkkaisten naisten lomien lyhentäminen tai lisien leikkaaminen muka saa viennin vetämään. Eivät juuri nuo toimet suoranaisesti ole tarkoitettukaan vientiä vahvistamaan. Yhteiskuntasopimuksella ja nyt sitä korvaavilla toimilla pyritään kaventamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Siitä on kysymys.

Yhteiskuntasopimusta korvaavien toimien julkistaloutta vahvistavat vaikutukset on laskettu yhteensä noin 1,4 miljardiksi euroksi. Suurin yksittäinen osa tästä kokonaisuudesta on julkisen sektorin poskettomien vuosilomien lyhentäminen 38:sta 30 työpäivään. Yksityisen sektorin yksikkötyökustannuksiin toimien on laskettu vaikuttavan reilulla viidellä prosentilla. Toimet ovat kovia, mutta vaihtoehtoja ei ole kieltäydytty kuulemasta. Oikeastaan ainoa kriteeri on vaihtoehtoisten keinojen todennettavissa oleva vaikuttavuus.

Neuvotteluhalukkuuden puutteesta ei hallitusta voi syyttää. Pääministeri Sipilä yritti ensin keväällä saada aikaan sitoutumista yhteiskuntasopimukseen. Lisäksi työmarkkinajärjestöiltä odotettiin vielä elokuussa uudella kierroksella sitoutumista prosessiin, jolla olisi yhdessä neuvotellen haettu keinot alentaa yksikkötyökustannuksia viidellä prosentilla. Hallituksen oma keinovalikoima on suppeampi kuin mitä työmarkkinaosapuolten kanssa olisi ollut mahdollista soveltaa. Kun se osoittautui mahdottomaksi, hallitus tekee niitä asioita, joita se itse voi tehdä.

Hallitus on edelleen jättänyt oven auki keskusjärjestöjen keskenään rakentamalle valmiille esitykselle, jossa vastaavat vaikutukset uskottavasti voitaisiin saavuttaa. Ketään tai mitään syyttämättä voi nyt ehkä todeta ainakin sen, että ei reilumman ja pehmeämmän paketin aikaansaaminen ole kiinni ainakaan hallituksen tahdosta. Voi hyvällä syyllä kysyä, onko perjantaille kaavaillun mielenosoituksen kohde todella oikea. 

Miksi nyt ei voi enää jäädä odottamaan, että vientivetoisen kasvun taikasauva tai hatusta pomppaava jänis tulisi ja pelastaisi? 

Meneillään on pisin taantumakausi 150 vuoteen, eikä selviä merkkejä käänteestä ole. Suomen teollisuustuotanto on vajonnut jo viidentoista vuoden takaiselle tasolle. Työttömyys on vuodessa pahentunut 30 000 henkilöllä, ja työllisyysaste on vuodessa alentunut puoli prosenttiyksikköä. Epäedullinen väestörakenne ei yhtään helpota asiaa. Valtion velkaantuminen jatkuu edelleen viidellä miljardilla vuosittain.

Alijäämäelvytyksen on annettu jatkua kuin toivoen, että käänne tulisi itsestään. Ei se tule, se täytyy tehdä. Aikaa ei ole yhtään, ja siitäkin on jo puolet kulunut.

Suomi on ainoa EU-maa, jonka talous ei kasva. Eurostatin viimeisimpien lukujen mukaan Suomi rämpii prosentin verran miinuksella, kun esimerkiksi Espanjassa nautitaan 3,1 prosentin vuosikasvusta, Romaniassa 3,7 ja Puolassa 3,6 prosentin. Kuritetuimmissa kriisimaissakin talous kasvaa (Portugali 1,5%, Kreikka 1,4%, Kypros 0,9%).

Suomessa on vuosia hoettu, että ei pidä joutua Kreikan tielle. Ihmetellä täytyy, jos joku vielä kuvittelee, että meillä on varaa opettaa ketään, saati naureskella eteläeurooppalaisille. Jos asioiden annetaan valua nykyisissä uomissaan, päädymme hyvin pian paitsi taloudelliseen ohjaukseen, myös autettavien joukkoon. Varmaan siinä tilanteessa joku saa sitten ilonaiheen ainakin siitä, että emme ole enää EU:n nettomaksaja.

Suomen kansa vaikuttaa olevan paremmin perillä tilanteen vakavuudesta ja tarvittavien ratkaisujen riittävästä vaikuttavuuden tasosta kuin huomattava osa poliitikoista ja korporaatioista. Nyt pitää miettiä, haluammeko saada Suomen liikkeelle vai pysäyttää sen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Elisa Cichoracki

Hyvä artikkeli! Itse näen, että perjantain mieleilmaisussa on puhtaasi kysymys työmarkkinajärjestöjen varpaille astumisesta. Pelkäävät, että heiltä viedään kohta kaikki työ! Oikesti pitäisikin ja luoda aivan uusi neuvottelukulttuuri, jossa ei ensin "näytellä" yhtä vuotta ja sitten neuvotella yhtä päivää/yötä. Näin uskallan sanoa "näytelmäpöydässä" istuneena.

Tapani Lahnakoski

Varmaan tarkoitit järjestöpomojen varpaita, jotka ovat todella arat.

Minä ihmettelen, miksi Suomi on edelleen EU:n nettomaksaja. Miten muuten määritellään ns. EU-tuet nettomaksajalle? Mistähän ne rahat oikeastaan ovat peräisin ja mitä tapahtuu maksuille, jos tukia onnistutaan saamaan enemmän?

Lauri Kampela

Tulevassa lakossa on puhtaasti kysymys arvovaltakiistasta.

Toivottavasti hallitus ei anna periksi, vaan kiristää leikkauksia entisestään. AY:n kiristykselle ei pidä antaa tuumaakaan periksi.

Käyttäjän JussiTanhuanp kuva
Jussi Tanhuanpää

Kirjoittajalla ei ole näköjään mitään tietoa julkisen puolen lomista, mutta tämän luettuaan toivottavasti paremmin on.

Julkisella puolella lomaoikeus 10 ensimmäisen yhtäjaksoisen työvyoden ajan on 28 päivää. Palveluvuosien 10-15 välissä lomaoikeus on 30 päivää. Vasta, kun yhtäjaksoista palveluaikaa on takana 15 vuotta lomaoikeus nousee tuohon 38 päivään. Ensimmäisen kymmen vuoden aikana yksityisellä puolella/teollisuudessa työskentelevä siis työskentelee 20 päivää vähemmän kuin julkisella puolella.

Koska kirjoittaja oli tarkoitushakuinen, niin minäkin olen. Yksitysellä puolella/teollisuudessa on käytössä pekkaspäiviä 12,5 päivää per vuosi joustavasti otettuna, jolloin yksityisen puolen lomapäivien määrä nousee huikeaan 42,5 päivään. Lasken pekkaspäivät lomapäiviksi, koska ne kerääntyvät kuukausittain ja ne on annettava rahana, ellei vapaan pitäminen onnistu.

Lasketaanpa uudelleen. 10 ensimmäsen vuoden aikana yksitysellä puolella ollaan peräti 145 päivää vähemmän töissä kuin julkisella puolella, seuraavan viiden vuoden aikana 62,5 päivää vähemmän, kun ero syntyy vain pekkaspäivistä.

Ja nyt mietitään hetki kenellä ne huikeat lomat olikaan.

Jos haetaan kilpailuetua tuotteisiin yksikköhintojen kautta, niin silloin nopein reitti on lisätä työaikaa teollisuudessa pekkaspäivät puolittamalla. Silloinkin tuotteen toki pitää olla niin haluttu, että se menee kaupaksi ja siihen pitää pystyä littämään muuta arvonnousua, jotta yrittäminen ja työllistäminen on järkevää.

Urho Kumputie

No, olit sinäkin näköjään tarkoitushakuinen, koska en usko sinun noin tietämätön olevan. Jätit nimittäin mainitsematta että julkisella puolella lomapäiviksi ei lasketa lauantaita, mutta yksityisellä taas lasketaan. Laskelmat menee vähän toisen näköisiksi.

Vuosina 1 - 10 julkisella on 3pv/vuosi enemmän
Vuosina 10-15 julkisella on 5pv/vuosi enemmän

Eli jo ennen tuota täysin käsittämätöntä 15v -> 38pv/v, julkisella on yhteensä 55pv. enemmän lomaa.

Sitten noista pekkaspäivistä. Nykyään yksityisellä sektorilla yleinen viikkotyöaika on 37,5h, jolloin pekkasia ei kerry.
Julkisen virasto- ja toimistotyöaika on 36,25h ja yleistä työaikaa noudattavilla 38,25h, eli sekin keskimäärin lyhyempi kuin yksityisellä sektorilla.

Sitten mietitään vielä kerran kenellä ne huikeat lomat olikaan.

Oma mielipiteeni on että molemmilla puolilla päivittäistä työaikaa olisi hyvin voinut lisätä 1/2h, siihen ei varmaankaan kukaan olisi vielä nääntynyt. Siihen lisäksi jo ehdotetut 2 arkipyhää työpäiviksi/palkattomiksi vapaiksi, julkisen lomien lyhentäminen ja kaikkien lomarahoista leikkaaminen jonkin suuruisella prosentilla, sunnuntaikorvausten leikkausten sijaan, olisi ollut tasaisemmin kaikkia palkansaajia kohteleva.

Käyttäjän StewartGriffin kuva
Stewart Griffin

Hahhah, Jussi-parka.

Urholta tuli heti melkoinen... etten sanoisi "ownaus".

Toimituksen poiminnat