Antti Vesala Joku tyyppi Järvenpäästä kirjoittelee nettiin mieleensä juolahtaneita asioita.

Kansanedustaja Aalto kansantaloustiedettä opettamassa

  • Twitter-keskustelu
    Twitter-keskustelu

Seurasin Twitterissä mielenkiintoista keskustelua, jossa vihreiden kansanedustaja Touko Aalto koetti kömpelösti provosoida työministeri Lindströmiä, mm. syyttäen tätä "höynäytetyksi" joutumisesta ja tarjoutumalla "auttamaan". Tämä oppimestariksi laittautuminen on tuttua Aaltoa kaikille, jotka ovat seuranneet eduskunnan täysistuntokeskusteluja.

Keskustelun yhteydessä nousi esiin muutamia aiemmista yhteyksistä tuttuja yksityiskohtia, joiden myötä itsekin päätin osallistua muutamalla kommentilla ja kysymyksellä. Aalto opetti nykyistä EK:n viestintäjohtajaa ja Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana pian aloittavaa Jouni Kemppaista "sektoritaloudesta", seuraavin sanankääntein: "Nyt sektoritalous haltuun. Toisen sektorin tulo, toisen meno. Sektorit eivät vastakkaisia. Summautuvat nollaan."

Tämä palautti syksyltä mieleen erään syyskuisen eduskuntakeskustelun, jossa Aalto yritti opettaa valtiovarainministeri Stubbille kansantaloustiedettä. Sitaatti: "Tahdon vielä sanoa tähän näin, että ymmärrättekö te sen, että kansantalous koostuu julkisesta, yksityisestä ja ulkomaan sektorista ja ne summautuvat aina nollaan."

Aalto on esittänyt saman määritelmän myös blogissaan, jossa hän opetti pääministeri Juha Sipilää seuraavilla sanankäänteillä: "Arvoisa pääministeri Juha Sipilä, tiedoksenne saatettakoon seuraava asia: kansantalous koostuu yksityisestä, julkisesta ja ulkomaansektorista. Nämä sektorit summautuvat aina nollaan. En tiedä kumpi on vakavampaa: se, ettette tätä ymmärrä vai se, että ymmärrätte tämän kyllä, mutta käytätte yritysretoriikkaa sumutukseen."

Tehdään tämä nyt selväksi: Kansantalous ei koostu julkisesta, yksityisestä ja ulkomaan sektorista.

Tilastokeskuksen sivuilla oleva koko kansantalouden määritelmä kuuluu seuraavasti:

"Suomen kansantalouden muodostavat sellaiset yksiköt, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus on Suomen talousalueella. Kansantalouden yksikköinä toimivat jaetaan yrityksiin (S11), rahoitus- ja vakuutuslaitoksiin (S12), julkisyhteisöihin (S13), kotitalouksiin (S14) sekä kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin (S15)."

Mutta mistä on peräisin tämä "nollaan summautumisen" fraasi? Se kuuluu makrotaloustieteen sektoritalouslähestymistapaan. Sitä ovat kotimaisessa keskustelussa pitäneet esillä mm. marxilaista ajattelua tutkineet yhteiskuntatieteilijät Joel Kaitila ja Antti Ronkainen, joiden pamfletista ”Talouskurista autonomiaan” (2015) löytyy verkosta julkistamisesitelmä. Nämäkään kirjoittajat eivät puhu "kansantaloudesta" vaan "taloudesta".

Sektoritaloutta käsittelevä englanninkielinen Wikipedia-artikkeli, jonka Twitterissä minulle linkkasi nimimerkki "Teknosokrates", kertoo saman kuin Kaitila ja Ronkainenkin: "[G]overnment fiscal balance is one of three major financial sectoral balances in the national economy, the others being the foreign financial sector and the private financial sector. The sum of the surpluses or deficits across these three sectors must be zero by definition."

Aalto siis käyttää sinänsä ihan relevanttia termiä, mutta hän on aivan ilmiselvästi ymmärtänyt sen väärin ja kulkee nyt opettamassa väärinkäsitystään ministereille.

Toisin sanoen: Ei edes siinä talousanalyysimallissa, johon kansanedustaja Aalto opetuksensa perustaa, väitetä, että sektorit "summautuisivat nollaan". Niiden yli- ja alijäämät määritelmällisesti summautuvat nollaan.

En ole ekonomisti, mutta jopa minä käsitän näiden olevan eri asioita. Havainnollistamisen vuoksi esitän vertauksen: Pöydällä on kaksi astiaa, joista kummassakin on litra maitoa. Ensimmäisestä astiasta otetaan 1 desilitra ja siirretään se toiseen astiaan. Toisessa astiassa on nyt desi enemmän (+0,1) kuin ennen siirtoa ja toisessa desi vähemmän (-0,1). Ajatellaan näitä desilitroja yli- ja alijäämiksi. Ne tietenkin "summautuvat nollaan". Mutta ei tällaisesta "sektoritilinpidollisesta" laskutoimituksesta tietenkään seuraa, että "sektoreita" edustavien maitoastioiden "summa" olisi nolla. Vielä vähemmän järkeä olisi vetää tällaisesta tilinpidollisesta määritelmästä politiikkasuosituksia. Niin Aalto kuitenkin tekee.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Ohhoh, kansanedustaja ei tajua mitään taloustieteestä. Kuinka yllättävää! Kukaan ei olisi varmaan voinut arvata etukäteen.

Veijo Hukari

Vaikeat ajat tuovat mukanaan talouden helppoheikkejä. Äskettäin sai suurta julkisuutta ainakin Länsi-Suomen lehdistössä "taloustieteilijä" joka todisti ettei valtion tarvitse koskaan maksaa velkaansa takaisin ja hyvin menee.

Käyttäjän PanuHeinonen kuva
Panu Heinonen

Nollaan summautuminen on helppo sanoa lyhyesti twitterin tapaisessa mediassa (tai eduskuntapuheessa), mutta henkilölle joka ei tiedä miten rahatalous toimii, sen selittäminen vaatii aikamoista rautalankavääntöä.

Sektoritaseiden ymmärtäminen on aivan keskeistä jotta voi ymmärtää julkisen sektorin roolin taloudessa.
Yksinkertainen selitys on seuraava:
yksityinen sektorin nettorahavirta + ulkomaan sektorin nettorahavirta + julkinen sektorin nettorahavirta = nolla.

Tämä pätee aina tietyllä hetkellä.

Jotta merkityksen ymmärtää, pitää tietää myös se että raha syntyy velkaantumisesta. Maitokannuesimerkki ontuu siinä mielessä, että rahan määrä ei ole vakio (kuten maidon määrä) vaan sitä syntyy aina lisää kun velkaantuminen lisääntyy. Eli mikä tahansa maitokannuista voi tyhjentymisen jälkeen tuottaa maitoa ja samalla kannu voi "mennä negatiiviseksi".
Näin ollen valtion velkaantuminen lisää rahan määrää yksityisellä sektorilla koska julkiset menot siirtyvät aina ja kaikissa tilanteissa yksityisen sektorin omaisuudeksi. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä että julkinen sektori ei voi olla ylijäämäinen jos yksityinen ja/tai ulkomaansektori on alijäämäinen (eli siis nettovelkaantuu). Näin ollen faktisesti julkinen sektori ei voi itse päättää omasta velkaantumisasteestaan vaan se riippuu siitä haluaako yksityinen sektori velkaantua ja minkälainen on vaihtotase (eli haluaako joku ulkomainen valtio nettovelkaantua).

Eli; asia on simppeli, mutta pitää ymmärtää rahan syntymekanismi jotta sen voi ymmärtää. Samalla pitää väistämättä luopua tabuaiheesta eli julkisen sektorin velkaantumisen haitallisuudesta.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Jos ymmärtää kohtuullisesti perusasiat taloudesta, niin ymmärtää kyllä (ilman googleakin), mistä Touko Aalto tuossa puhuu. Ja sen, että asiallisesti hän on täysin oikeassa, vaikka termit eivät joka kohdassa olisi täysin eksakteja.

Blogikirjoituksesta jää nyt vähän sellainen kuva, että blogisti painiskelee itselleen liian vaikeitten asioitten kanssa ja sivuuttaakseen sen päätyy (googlen avulla) saivartelemaan, että puheessa tai twitterissä on käytetty termiä X, kun pitäisi käyttää XY.

Tärkeintä tuossa olisi ymmärtää ajatus: Kansantalouden julkisen sektorin, kansantalouden yksityisen sektorin (eli kansantalouden sektoritilinpidossa muut sektorit kuin julkinen sektori) ja ulkomaan sektorin nettorahavirtojen summa on nolla. Siis mikäli ulkomaansektori on tasapainossa tai ylijäämäinen, niin ainoa mahdollinen lähde yksityisen sektorin nettoylijäämälle on alijäämäinen julkinen sektori.

On nimittäin ihan pelottavan mahdollista, että mm. nykyinen valtiovarainministerimme ei tätä ymmärrä.

Käyttäjän anttivesala kuva
Antti Vesala

Kuten varmaan huomaat, "sektoreiden nollaan summautuminen" toistuu useissa yhteyksissä samalla tavalla väärin. Tekstin pointtina on, että jos kovin auliisti neuvoskelee muita, kannattaisi huolehtia siitä, että oma setti on ojennuksessa.

Toimituksen poiminnat