"Etänoli" ja siihen muka liittyvät epäselvyydet

Vuosi vaihtui ja uuden alkoholilain ensimmäiset vapauttavat pykälät tulivat  voimaan. Sosiaalinen media täyttyi kuvista, joissa ihmiset ostavat yhden tölkin 5,5-prosenttista lonkeroa tai pullon A-olutta ruokakaupasta ihan vain siksi, että se tuli nyt mahdolliseksi. 

Edellisessä blogitekstissäni käsittelin alkoholin etämyyntiä, joka joulukuun eduskuntakeskusteluiden jäljiltä jäi julkisuudessa sekavaan tilaan. Pääasialliset syyt tilan sekavuuteen ovat tarkoituksella ylläpidetty ristiriita lakien ja viranomaistulkintojen välillä sekä tiettyjen virkamiestahojen haluttomuus hyväksyä omien näkemystensä kanssa eriäviä tuomioistuinten ratkaisuja. 

Visnapuu-tapausta eli ns. Alkotaxi-juttua STM pitää ahkerasti esillä, koska sen mukaan tuo ratkaisu "antaa Suomelle luvan kieltää etämyynnin". No eihän se tietenkään tällaista lupaa anna.  Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa kuuluu relevantilta osin seuraavasti:


SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen jäsenvaltion säännöstön mukaan myyjä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, tarvitsee vähittäismyyntiluvan voidakseen tuoda alkoholijuomia vähittäismyyntiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa asuville kuluttajille tilanteessa, jossa myyjä huolehtii kyseisten juomien kuljetuksesta tai antaa sen kolmannen tehtäväksi, mainitut artiklat eivät ole esteenä tällaiselle säännöstölle, kunhan tämä säännöstö on sellainen, että (1) sillä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteuttaminen eli tässä tapauksessa kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu, (2) tätä päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä vähintään yhtä tehokkaasti (3) eikä kyseinen säännöstö ole mielivaltaisen syrjinnän keino tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoitus, minkä selvittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana. **


Toisin sanoen, tässä ei ole ollut kyse varsinaisesti etämyynnistä vaan pikemminkin vähittäismyynnistä ja sen luvanvaraisuudesta. Virolainen yrittäjä Valev Visnapuu oli toimittanut itse tilauksia Suomeen suomalaisille kuluttajille, ja myynti on tapahtunut Suomessa. Tavallisesti etämyyntiteitse tapahtuva juomien ostaminen tapahtuu siten, että kuluttaja menee verkkokauppaan, ostaa tuotteet sieltä, ja sitten jokin kuljetusliike kuten DHL toimittaa tilauksen. Lisäksi on vielä KKO:n ratkaistavana (**), toteutuvatko edellä olevaan lainaukseen merkityt (1-3) ehdot. 

Visnapuu-tapaus soveltuu erittäin huonosti minkäänlaiseksi tulkinnan ohjenuoraksi, koska siinä käsiteltävä toiminta ei ole lainkaan tyypillistä etämyyntiä. Visnapuu-tapauksen merkitystä etämyyntikysymyksen laajemman arvioinnin näkökulmasta on kriittisesti arvioinut mm. eduskunnan lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa Helsingin yliopiston Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio.

Etämyynnin sallituksi toteava, lainvoimainen Vaasan Hovioikeuden Viiniklubi-tuomio tuli sivuttua edellisessä blogissa. Tässä tapauksessa viinejä maahan tuonut ja klubin jäsenille edelleen toimittanut henkilö oli syytteessä törkeästä alkoholirikoksesta. Syyte hylättiin, koska alkoholilain säännökset, joiden nojalla syytetyn menettely on ollut lainvastaista, eivät ole EU-oikeuden mukaisia. 

Tämä VaaHO:n tuomio oli unohdettu STM:n valmisteleman alkoholilakiesityksen perusteluista, mutta ehkäpä se muistuu mieleen nyt, kun ministeriössä saadaan ihan ajatuksella keskittyä siihen, mitä asia koskee eli etämyyntiin. 

Seuraavaksi voisi tarkastella STM:n niin ikään vähemmälle huomiolle jättämää EY-tuomioistuimen ns. Rosengren-tuomiota, jonka myötä Ruotsissa jouduttiin unohtamaan haikailut etämyynnin kieltämisestä.  

Rosengren-tapauksessa henkilöt olivat tilanneet Ruotsissa olevasta asuinpaikastaan käsin postimyynnistä suoraan tuottajilta laatikoittain Espanjassa tuotettua viiniä. Nämä laatikot, jotka tuotiin Ruotsiin ilman, että niitä olisi ilmoitettu tullissa, takavarikoitiin sillä perusteella, että ne oli tuotu maahan alkoholilain vastaisella tavalla.

Tuomio kuuluu seuraavasti:


1) Alkohollagenin (alkoholilaki), joka on annettu 16.12.1994, 4 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevän säännöksen kaltaista kansallista säännöstä, jossa kielletään yksityishenkilöiltä alkoholijuomien maahantuonti, on arvioitava EY 28 artiklan valossa eikä EY 31 artiklan valossa.

2) Alkohollagenin 4 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevän säännöksen kaltainen säännös, jossa kielletään yksityishenkilöiltä alkoholijuomien maahantuonti, on EY 28 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällinen
rajoitus, vaikka kyseisessä laissa velvoitetaan vähittäismyyntimonopolin haltija toimittamaan ja tarvittaessa siis tuomaan maahan pyynnöstä asianomaiset juomat.

3) Alkohollagenin 4 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevän säännöksen kaltaista säännöstä, jossa kielletään yksityishenkilöiltä alkoholijuomien maahantuonti ja

— jolla ei voida saavuttaa tavoitteena olevaa alkoholin kulutuksen yleistä rajoittamista ja

— joka ei ole oikeassa suhteessa siihen tavoiteltuun päämäärään nähden, että nuorisoa suojellaan alkoholin kulutuksen haitoilta,

ei voida pitää EY 30 artiklan nojalla oikeutettuna ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi. 


Postimyynnistä tilaaminen ja etämyynti ovat kaikkialla EU:ssa normaalia ja laillista toimintaa. Suomen lainsäädännössä asiaa koskevaa sääntelyä on mm. valmisteverotuslaissa, joka sisältää varsin selkeät määrittelyt etämyynnin menettelyistä ja siihen liittyvistä vero- ja muista velvoitteista. Valmisteverotuslain etämyyntiä ja muuta maahantuontia koskevista kohdista voi selvästi nähdä myös sen, että etämyynti on nimenomaan pääsääntö ja muut maahan tuomisen tavat (kuten suomalainen keinotekoinen erikoisuus nimeltä "etäosto") poikkeuksia. 

Mitä enemmän näitä aiheeseen liittyviä tuomioita ja voimassa olevia lakeja lukee, sitä enemmän joutuu ihmettelemään, millä ihmeen perusteella suomalaiset virkamiehet ovat voineet kenenkään asiaan puuttumatta väittää, että Suomen laki jo nyt kieltäisi alkoholin etämyynnin (esim. eduskunnalle esitetyt väitteet "nykyisestä etämyyntikiellosta"). Ei kiellä. Myöskään Helsingin Hovioikeus tai EUT eivät ole "tuominneet" etämyyntiä kielletyksi, vaikka niin on mm. eduskunnalle suoraan väitetty. Helsingin hovioikeuden (ei lainvoimainen) tuomio päinvastoin viittaa EU-tuomioistuimelta pyydettyyn ennakkoratkaisuun, joka nimenomaan toteaa, että "vaatimusta vähittäismyyntiluvasta voidaan pitää tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä." Lisäksi Helsingin Hovioikeus totesi jo alle 4,7-prosenttisten (nyk. 5,5) juomien osalta, ettei niiden maahantuonnin ja kotiinkuljetuksen kieltäminen ole EU-oikeuden mukaista. Tuomiota koskevassa hovioikeuden tiedotteessa ei mainita sanallakaan etämyyntiä. 

Etämyyntikiellon vaatijat vetoavat siihen, että Alkolla on monopoli vähittäismyyntiin Suomessa yli 5,5-prosenttisten juomien osalta. Niin onkin, mutta ei se liity etämyyntiin. Rosengren-tuomiossa tämä sanotaan aivan selvästi: "Aluksi on huomautettava, että alkoholilaissa monopolille annettu erityinen tehtävä koostuu siitä, että monopolille on varattu yksinoikeus harjoittaa Ruotsissa alkoholijuomien vähittäismyyntiä kuluttajille, lukuun ottamatta myyntiä anniskelupaikoissa. On selvää, että tämä yksinoikeus ei kata kyseisten juomien maahantuontia." Ja juuri maahantuonnista etämyynnissä on kysymys. 

Kannattaa kiinnittää huomiota myös professori Raition edellä mainitussa lausunnossaan viittaamaan Suomen hallituksen 15.7.2004 antamaan kirjalliseen huomautukseen Rosengren-tapauksessa. Raition mukaan "huomautus sisältää varsin selkokielisen linjauksen alkoholin etämyynnin sallittavuudesta ja samaisen alkoholilain (1994/1143) tulkinnasta seuraavasti (kohta 18): 'Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa ei ole katsottu tarpeelliseksi asettaa rajoituksia alkoholijuomien maahantuonnille siten, että yksityishenkilöiden vapautta tilata alkoholijuomia omaan tai lähipiirinsä käyttöön esimerkiksi suoraan tuottajilta muista jäsenvaltioista olisi kielletty'”. Mieli on muuttunut matkan varrella, vaikka pykälät ovat pysyneet ennallaan, ja ennallaan ne ovat edelleen.

Lopuksi on hyvä mennä suoraan alkulähteille eli Sopimukseen Euroopan Unionin toiminnasta (SEUT).

– Artikla 34 (aiemmin EY 28) kokonaisuudessaan kuuluu seuraavasti: "Jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä."

– Artiklassa 36 (aiemmin EY 30) annetaan mahdollisuus toteuttaa tietyillä perusteilla kieltoja tai rajoituksia. Yksi sallituista perusteista on terveyden suojelu. Samassa artiklassa kuitenkin asetetaan ehto, jonka mukaan "Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen."

– Artiklan 37 (aiemmin EY 31) toinen momentti kieltää toteuttamasta uusia toimenpiteitä, "joilla rajoitetaan jäsenvaltioiden välisten tullien ja määrällisten rajoitusten kieltämistä koskevien artiklojen soveltamisalaa". 

Sillä rajallisella hahmotuskyvyllä, joka minulla on, en oikein kykene näkemään sellaista polkua, joka oikeuskäytännön ja EU-lainsäädännön valossa mahdollistaisi uudet toimenpiteet alkoholijuomien etämyynnin rajoittamiseksi. Halua sellaiseen saattaa olla, mutta ei sellaista fakiiria löydy, joka pystyisi vääristelemään argumentit sellaiseen muotoon, että ne ikinä menisivät läpi EU-oikeuden seulasta.

Kotimaisille päättäjille uskaliaat ja toiveikkaat tarkoitushakuiset tulkinnat saattavat mennä läpi, kun kaikilla ei ole aikaa katsoa itse, mitä tuomioissa ja pykälissä oikeasti lukee. Suomessa on totuttu luottamaan siihen, että päätöksentekijät saavat kaiken oikean ja oleellisen tiedon. Tässä keskeinen tekijä on esittelijän vastuu. Informaation tarkoitushakuinen valikointi ja rajaaminen tai muu politikointi eivät kuulu siihen.

anttivesala
Kokoomus Järvenpää

Mahdolliset yhtymäkohdat toisten mielipiteisiin ja varsinkin väitettyyn yleiseen mielipiteeseen ovat puhdasta sattumaa. Moderointilinja perustuu bloginpitäjän mielivaltaan, eikä sitä perustella mitenkään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu