Antti Vesala Joku tyyppi Järvenpäästä kirjoittelee nettiin mieleensä juolahtaneita asioita.

Oliko 1993 paremmin? Muutama sana pienituloisuuskeskusteluun

  • Työttömyysaste 1989-2019
    Työttömyysaste 1989-2019
  • BKT asukasta kohti 1975-2017
    BKT asukasta kohti 1975-2017
  • Pienituloisuusaste 1966-2017
    Pienituloisuusaste 1966-2017


Oppositio on viime aikoina pitänyt paljon esillä otsikkoa, jonka mukaan pienituloisten määrä kasvoi vuonna 2017. Näin kertoo tilastokeskus, joten siitä on tietysti lähdettävä, että näin on tapahtunut. Ja tietysti kyse on osoituksesta hallituksen politiikan kovuudesta ja kylmyydestä. 

Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, että pienituloisten määrä kasvoi? Mitä on tämä pienituloisuus, jota mitataan? Toisaalta fakta on, että työllisyys on vuosikausiin parhaissa lukemissaan, hallituksen työllisyystavoite on ylitetty jo ennen vaalikauden päättymistä. Vienti vetää, BKT kasvaa ja talousvaikeuksia kokeneiden ihmisten osuus on tasaisessa laskussa. Viimeksi aivan äskettin kuultiin, että vaalikauden aikana Tornion väkiluvun verran nuoria on saatu pois syrjäytymiskierteestä opintojen pariin tai työelämään. Tulonjakotilaston viimeisin julkistus kertoo myös, että alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien tulot ovat nousseet prosentuaalisesti toiseksi eniten.

Entä tämä nyt keskustelussa oleva pienituloisuus? EU-maissa noudatetaan yhtenäistä määrittelyä, jonka mukaan pienituloisiksi katsotaan ne, joiden tulot jäävät pienemmiksi kuin 60 % mediaanista. Tämä ei suoraan kerro yhtään mitään siitä, mikä on tämän tilastollisen rajan ylä- tai alapuolella olevien ihmisten kokema tai mitattava hyvinvoinnin absoluuttinen taso. Leipää ei osteta prosenteilla mediaanitulosta vaan euroilla.

Köyhyysraja ei myöskään pysy samassa kohdassa, vaan se elää yleisen talouskehityksen mukana. Vuonna 2015 pienituloisuusraja oli 14 380 euron kohdalla. Seuraavana vuonna se oli 14 540 euroa. Tilaston viimeisimpänä vuonna eli 2017 raja oli noussut jo 14 750 euroon. Näin ollen esimerkiksi henkilö, joka vuonna 2016 tienasi 14 550€ ja kasvatti tulojaan tienaten 14 740 euroa vuonna 2017, putosi samalla köyhyysrajan alapuolelle.

Kuvaava esimerkki on, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan alimmat pienituloisten osuudet kellotettiin 1990-luvun laman syvimmissä aallonpohjissa. Vuonna 1993 työttömyysaste kolkutteli 20 prosentin rajaa, lähes 7000 yritystä haettiin konkurssiin. Vertailun vuoksi viimeisin tilastojulkistus kertoo, että työttömyysasteen trendi oli 6,4% tammikuussa 2018. Vuonna 1993 Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 363 000 "pienituloista". Vuonna 2017 heitä oli 645 000. 

Jokainen ymmärtää, että ihmisillä meni 1990-luvun laman pahimmissa vaiheissa valtavan paljon huonommin kuin esimerkiksi tänä päivänä. On täysin älytöntä väittää, että nykytilanne olisi huonompi kuin "ennätysalhaisen pienituloisuuden" vuosi 1993. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Suosittelen lukemaan, mistä suhteellisessa köyhyydessä on kyse:

https://en.wikipedia.org/wiki/Poverty#Relative_pov...

Pekka Pylkkönen

Suhteellisessa köyhyydessä on kyse siitä, että kun jotkut eivät enää kehdanneet valittaa nälkäänsä sairaalloisen ylipainoisina, he keksivät köyhyydelle uuden määritelmän jolla jatkaa duunarin ja yrittäjän lypsämistä. Muutama akateeminen täti vuodatti kyyneleitä ja soppa oli valmis.

Suhteellista köyhyyttä mitattaessa ei koskaan verrata alapuolella oleviin, vaan aina ylöspäin. Pienituloisimmat suomalaiset ovat eurooppalaisissa kontekstissa hyvätuloisia ja globaalissa kontekstissa ökytuloisia - myös ostovoimakorjattuna.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

1993 tienoilla Kokoomus yhdessä Kepun kanssa teki suomalaisen yrittäjän ja asuntovelallisen elämästä sellaisen helvetin, että moni tappoi itsensä.

Toistaiseksi ainakaan vielä eivät asuntomarkkinat romahtaneet, joten niin karmivassa tilanteessa olevia kuin 1993 ei ole yhtä paljon.

Moni suomalainen elää tänään alle 7000 eurolla/vuosi, joka on aika paljon alle köyhyysrajan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan aikoinaan kansantaloustieteen luennolla ollessani erään iäkkäämmän professorin esitelmän niin sanotuista "pitkistä sykleistä". Se tarkoitti sitä, että kansantalouden suhdanteet noudattelevat 60 vuoden jaksoa. Tämä tapahtui 70-luvulla ja silloin kuvittelimme elävämme niin korkeasti kehittyneessä teknologisessa yhteiskunnassa, että en uskonut kaikkeen mitä kyseinen professori kertoi. Ajattelin, että hän kalkkiksena ei ymmärrä maailman muuttuneen.

Mutta 90-luvun lama muistutti minua tuosta luennosta. Kyseinen lama alkoi miltei täsmälleen 60 vuotta edellisen suuren laman, 30-luvun alun laman jälkeen. Myös taloustilanne ennen 30-luvun lamaa oli ollut miltei yhtäläinen. Lainaa annettiin ja korkealla mentiin iloisissa kulutusjuhlissa 20-luvulla, mikä siis vastasi tarkkaan 80-luvun juppiaikaa.

1990-luvun lama tuli todella veitsellä leikaten. Asuin silloin itse ulkomailla ja olin käymssä Helsingissä elkokuussa 1990. Muistan kuinka katsoin lämpimän kesäillan 20:30 TV-uutisia hotelli Tornin honeessani, kun ensimmäisenä päälööppinä tuli: "Lisenssivirasto lopettaa idänkaupan luototuksen". Se tarkoitti sitä, että bilateraalikauppa loppui kertaheitolla ja kokonaan. Syyskuussa työttömyyskäyrä pinkaisi rakettimaisesti ylös.

Olkoonpa detaljit mitä tahansa, kyseisen professorin selitys sykleihin oli se, että "lapset eivät toista vanhempiensa virheitä - he toistavat isovanhempiensa virheet."

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itse tykkään laskea mieluummin sen mukaan paljonko rahaa on käytössä henkeä kohden ja kattaako se laskettua elämisen vähittäismenoja suomessa (suomessa elinkustannukset on koko maassa lähes samat kaikille). Esimerkiksi nelihenkinen perheellä jossa molemmat vanhemmat tienaavat 3000 euroa kuussa on käytössä vain 1500 euroa per henkilö. Tästä vielä sitten vähennetään asumiskulut, esim jo lapsilla on omat huoneet tarvitaan vähintään kolmio (kolme huonetta ja keittiö, vanhemmat nukkuvat makuuhuoneessa) eikä sellainen asunto ole mikään halpa edes asua vuokralla. Ihmiset toki haluavat monesti tehdä muutakin kuin vai kituuttaa neljän seinän sisällä vähittäismenoilla (ihmisillä on tarpeita totesi Maslow) ja aina tulee yllättäviä menoja jotka kaataa jokaisen kädestä suuhun eläjän talouden liiankin helposti.

Toimituksen poiminnat