Ilmastonmuutos http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132904/all Tue, 18 Jun 2019 16:03:07 +0300 fi Ydinvoiman demonisoijat hidastavat ilmastonmuutoksen torjuntaa http://heidiihanhela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277475-ydinvoiman-demonisoijat-hidastavat-ilmastonmuutoksen-torjuntaa <p>Ydinvoimaan assosioidaan valtava määrä kaikkea pahaa: ydinaseet, onnettomuudet, radioaktiivisuus sekä suuret, tupruttavat voimalaitokset. Todellisuudessa ydinvoima on hieno keksintö, jolla voi vielä pelastaa maailman.</p><p>Ydinvoima näyttäytyy asiaan perehtymättömälle helposti hyvin negatiivisena ja jopa pelottavana. Voimalaitokset ovat suuria, &ldquo;savua&rdquo; ilmaan päästäviä torneja. Todellisuudessa laitokset päästävät ulos pelkkää vesihöyryä, sillä ydinenergia on hyvin puhdasta. Valitettavan monet tahot, mainittakoon esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeace ja europuolue European Greens, vastustavat ydinvoimaa ja demonisoivat sitä omassa markkinoinnissaan. Voimalaitokset on helppo kuvata savulta näyttävän vesihöyryn ja pelottavien, kelta-mustien varoitusmerkkien avulla pahaksi.</p><p>Jopa populaarikulttuurissa ydinvoima usein kuvataan täysin väärässä valossa. Monen parikymppisen käsitys ydinvoimasta perustuu elokuville ja sarjoille, kuten Simpsoneille, mikä on enemmän kuin huolestuttavaa. Ihmisille syntyy täysin valheellinen käsitys, mikä edustuksellisessa demokratiassa vaikuttaa merkittävästi myös poliittisiin päätöksiin.</p><p>Ydinvoimassa pääosassa olevan fission valjastaminen energiakäyttöön tapahtui hyvin kohtalokkaana aikana, 1930-luvulla, juuri toisen maailmansodan kynnyksellä. Näin ollen tutkimuksen pääfokus siirtyi nopeasti sodankäynnin ja aseteollisuuden puolelle energiakäytön sijaan. Tästä lähti liikkeelle valtava demonisoinnin aalto, joka näkyy vahvasti vielä 74 vuotta sen jälkeen, kun maailman historiassa on ainoan kerran käytetty ydinaseita.</p><p>Usein ydinonnettomuuksista puhuttaessa eniten pelätään säteilyä ja sen aiheuttamia sikiövaurioita ja syöpiä. Tämä on pitkälti turhaa pelkoa, sillä esimerkiksi historian toisiksi pahimmassa ydinonnettomuudessa, Fukushimassa, alueen asukkaat saivat yhtä suuren määrän säteilyä, kuin magneettikuvassa saa. Enemmän tulisi huolestua Fukushiman onnettomuuden seurauksista, eli esimerkiksi siitä, että Japani sulki kaikki ydinvoimalansa ja Saksa korvasi huomattavan määrän ydinvoimastaan erittäin saastuttavalla hiilivoimalla.</p><p>Mikäli ydinvoimasta ei alun perinkään olisi tehty pahaa mörköä, emme joutuisi tällä hetkellä pelkäämään tulevaisuutemme puolesta yhtä paljoa. Esimerkiksi Ranskan, joka tuottaa yli 70 % sähköstään ydinvoimalla, päästöt ovat monin kertaisesti pienemmät kilowattituntia kohden verrattuna esimerkiksi naapurimaa Saksaan. Ilmastonmuutos olisi todennäköisesti aivan eri tasolla, jos suuri osa sähköstä tuotettaisiin päästöttömällä ydinvoimalla. Voisimme jopa olla täysin hiilineutraaleja jo nyt. Sellaisessa tilanteessa voisimme laittaa resursseja uuteen teknologiaan, kuten fuusioenergiaan, sekä kiertotalouteen.</p><p>Energiapolitiikka on ympäristöpolitiikan lisäksi myös turvallisuuspolitiikkaa. Jos esimerkiksi Euroopan maat saisivat sähkönsä oman maansa ydinvoimasta, ei koko Nordstreamista tarvitsisi edes keskustella. Siinä, missä Saksa puuhastelee innokkaasti maakaasuputkea Venäjältä Itämeren läpi, Ranska on tehnyt ydinvoimallaan vientiä. Ydinvoimavetoinen Suomi ei olisi myöskään riippuvainen muista maista energian saralla, sillä vain ydinvoimalla voi realistisesti Suomen kaltaisessa maassa saavuttaa energiaomavaraisuuden.</p><p>Loppujen lopuksi yhtäkään ydinonnettomuutta pahempi tilanne on maapallo, jonka keskilämpötila on noussut ihmiselle elinkelvottomalle tasolle. Ydinvoima voi vielä pelastaa maailman, jos annamme sille mahdollisuuden.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ydinvoimaan assosioidaan valtava määrä kaikkea pahaa: ydinaseet, onnettomuudet, radioaktiivisuus sekä suuret, tupruttavat voimalaitokset. Todellisuudessa ydinvoima on hieno keksintö, jolla voi vielä pelastaa maailman.

Ydinvoima näyttäytyy asiaan perehtymättömälle helposti hyvin negatiivisena ja jopa pelottavana. Voimalaitokset ovat suuria, “savua” ilmaan päästäviä torneja. Todellisuudessa laitokset päästävät ulos pelkkää vesihöyryä, sillä ydinenergia on hyvin puhdasta. Valitettavan monet tahot, mainittakoon esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeace ja europuolue European Greens, vastustavat ydinvoimaa ja demonisoivat sitä omassa markkinoinnissaan. Voimalaitokset on helppo kuvata savulta näyttävän vesihöyryn ja pelottavien, kelta-mustien varoitusmerkkien avulla pahaksi.

Jopa populaarikulttuurissa ydinvoima usein kuvataan täysin väärässä valossa. Monen parikymppisen käsitys ydinvoimasta perustuu elokuville ja sarjoille, kuten Simpsoneille, mikä on enemmän kuin huolestuttavaa. Ihmisille syntyy täysin valheellinen käsitys, mikä edustuksellisessa demokratiassa vaikuttaa merkittävästi myös poliittisiin päätöksiin.

Ydinvoimassa pääosassa olevan fission valjastaminen energiakäyttöön tapahtui hyvin kohtalokkaana aikana, 1930-luvulla, juuri toisen maailmansodan kynnyksellä. Näin ollen tutkimuksen pääfokus siirtyi nopeasti sodankäynnin ja aseteollisuuden puolelle energiakäytön sijaan. Tästä lähti liikkeelle valtava demonisoinnin aalto, joka näkyy vahvasti vielä 74 vuotta sen jälkeen, kun maailman historiassa on ainoan kerran käytetty ydinaseita.

Usein ydinonnettomuuksista puhuttaessa eniten pelätään säteilyä ja sen aiheuttamia sikiövaurioita ja syöpiä. Tämä on pitkälti turhaa pelkoa, sillä esimerkiksi historian toisiksi pahimmassa ydinonnettomuudessa, Fukushimassa, alueen asukkaat saivat yhtä suuren määrän säteilyä, kuin magneettikuvassa saa. Enemmän tulisi huolestua Fukushiman onnettomuuden seurauksista, eli esimerkiksi siitä, että Japani sulki kaikki ydinvoimalansa ja Saksa korvasi huomattavan määrän ydinvoimastaan erittäin saastuttavalla hiilivoimalla.

Mikäli ydinvoimasta ei alun perinkään olisi tehty pahaa mörköä, emme joutuisi tällä hetkellä pelkäämään tulevaisuutemme puolesta yhtä paljoa. Esimerkiksi Ranskan, joka tuottaa yli 70 % sähköstään ydinvoimalla, päästöt ovat monin kertaisesti pienemmät kilowattituntia kohden verrattuna esimerkiksi naapurimaa Saksaan. Ilmastonmuutos olisi todennäköisesti aivan eri tasolla, jos suuri osa sähköstä tuotettaisiin päästöttömällä ydinvoimalla. Voisimme jopa olla täysin hiilineutraaleja jo nyt. Sellaisessa tilanteessa voisimme laittaa resursseja uuteen teknologiaan, kuten fuusioenergiaan, sekä kiertotalouteen.

Energiapolitiikka on ympäristöpolitiikan lisäksi myös turvallisuuspolitiikkaa. Jos esimerkiksi Euroopan maat saisivat sähkönsä oman maansa ydinvoimasta, ei koko Nordstreamista tarvitsisi edes keskustella. Siinä, missä Saksa puuhastelee innokkaasti maakaasuputkea Venäjältä Itämeren läpi, Ranska on tehnyt ydinvoimallaan vientiä. Ydinvoimavetoinen Suomi ei olisi myöskään riippuvainen muista maista energian saralla, sillä vain ydinvoimalla voi realistisesti Suomen kaltaisessa maassa saavuttaa energiaomavaraisuuden.

Loppujen lopuksi yhtäkään ydinonnettomuutta pahempi tilanne on maapallo, jonka keskilämpötila on noussut ihmiselle elinkelvottomalle tasolle. Ydinvoima voi vielä pelastaa maailman, jos annamme sille mahdollisuuden.

]]>
15 http://heidiihanhela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277475-ydinvoiman-demonisoijat-hidastavat-ilmastonmuutoksen-torjuntaa#comments Ilmastonmuutos Ydinvoima Tue, 18 Jun 2019 13:03:07 +0000 Heidi Hanhela http://heidiihanhela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277475-ydinvoiman-demonisoijat-hidastavat-ilmastonmuutoksen-torjuntaa
Betoni muutosten tuulissa http://markusnorrgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277358-betoni-muutosten-tuulissa <p>Viime aikoina markkinoille on tuotu uusia materiaaleja, joiden odotetaan korvata vanhoja, ongelmallisiksi koettuja materiaaleja. Esimerkiksi muoveille on jatkossakin paikkansa, mutta onko käytännössä ikuisesti kestävän materiaalin paras paikka kertakäyttöisessä mukin kannessa tai jäätelölusikassa? Se on kiinnostavampi kysymys.</p><p>Viikon kuuma materiaali on ollut Betolarin betoni, jonka uudenlainen resepti mahdollistaisi teollisuusjätteen kierrättämisen betoninvalmistuksessa. Resepti voisi korvata nykyisen, ympäristön kannalta hyvin kuormittavan materiaalin valmistusprosessin.</p><p>Teollisuusjätteen sijoitus on valtava ongelma. Vaikka jätettä hyödyntäviä tekniikoita on, niin Leppäsen suunnitelmissa olisi tekniikka, jolla jätettä voisi hyödyntää jätteen syntypaikalla ilman monimutkaisia välivaiheita. Se tekisi materiaalista erityisen.</p><p>Kuten jutussakin osoitetaan, maailman kasvihuonepäästöistä 5 &ndash; 8 % syntyy maailman yleisimmän urbaanin rakennusmateriaalin, betonin tuotannosta. Rakennusmateriaalin tarve tuskin tulee tulevaisuudessakaan laskemaan, sillä kehittyvissä maissa paine tuottaa kestävää rakennuskantaa kasvaa kysynnän ja yhteiskuntamuutosten myötä. Siksi uudet, laadukkaat tuotantotavat ja tuotteet ovat arvokkaita. Etenkin sellaiset materiaalit, joiden valmistuskustannukset ovat kohtuullisia ja reseptit yksinkertaisia.</p><p>Mikä sitten hidastaa uusien materiaalien ja tuotantotapojen käyttöönottoa? Globaalin kehityksen myötä erilaisten tuotteiden valmistus on optimoitu huippuunsa, jopa niin hyvin, että materiaalin kustannus on käytännössä merkityksetön verrattuna muihin tuotteen hintaan vaikuttaviin tekijöihin. Tämän kautta jokainen uusi materiaali potentiaalisesti nostaa tuotteen valmistushintaa ja yritykset eivät adaptoi uutta materiaalia tuotantolinjaansa. Pahimmillaan uusi materiaali vaatii satsausta uudentyyppisiin koneisiin ja vähintään työntekijöiden koulutusta.</p><p>Myös Betolarin idea tulee varmasti törmäämään tähän, vaikka paperilla se on halpa. Globaalisti betonin ominaisuudet kuitenkin tunnetaan erinomaisesti. Yritykset tietävät, miten sitä tulee säilyttää, käyttää ja kuivattaa niin, että materiaali toimii optimaalisesti.</p><p>Uuden materiaalin kohdalla tällaista tietoa ei ole. Se luo kustannuksia, virheiden vaara kasvaa jne.</p><p>Siksi uuden materiaalin käyttöönotto viivästyy, ellei yrityksellä itsellä ole visiota ja kiinnostusta ympäristöä ja kehitystä kohtaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ratkaisuja</strong></p><p><strong>Kotimaan skaalassa </strong>yritystuet puhuttavat nykyään paljon. Erilaisia signaaleita tulee niin poliittisilta puolueilta kuin yritysmaailman sisältä. Melko yleinen, yhdistävä ranskalainen viiva on, että yritystukien kohdennusta suotaisiin uusittavan.</p><p>Teollisuudessa ja rakentamisessa yksi vaihtoehto olisi, että yritystukia ohjattaisiin niin, että ympäristön kannalta positiivisia päätöksiä ja positiivista linjaa ylläpitävät saisivat tukia, joilla ohjataan toiminnan jatkamiseen ja</p><p>Tukea ei kuitenkaan saisi korvamerkitä tietyille materiaaleille ja tuotantotavoille, sillä se sara kehittyy. Jos laissa listataan tietyt materiaalit, sillä ajaudutaan vain nykyisen, kilpailua vääristävään ratkaisuun.</p><p><strong>Globaaliin skaalaan</strong> olisi helpoin puuttua EU:n tasolla. Pääosa Kauko-Idän tuottamista päästöistä syntyy tuotteiden valmistuksesta läntisille markkinoille. EU pystyisi ohjaamaan esimerkiksi tulliratkaisuin EU:n sisämarkkinoille tulevien tuotteiden kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä</strong></p><p><a href="https://betolar.com/"><strong>https://betolar.com/</strong></a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10816632?fbclid=IwAR0Hn1fGwz6HS2nRs-1jSFZc1ytkXe-vGHqO9AzUo-esWVycEa_VWYmzYtY">https://yle.fi/uutiset/3-10816632?fbclid=IwAR0Hn1fGwz6HS2nRs-1jSFZc1ytkXe-vGHqO9AzUo-esWVycEa_VWYmzYtY</a></p> Viime aikoina markkinoille on tuotu uusia materiaaleja, joiden odotetaan korvata vanhoja, ongelmallisiksi koettuja materiaaleja. Esimerkiksi muoveille on jatkossakin paikkansa, mutta onko käytännössä ikuisesti kestävän materiaalin paras paikka kertakäyttöisessä mukin kannessa tai jäätelölusikassa? Se on kiinnostavampi kysymys.

Viikon kuuma materiaali on ollut Betolarin betoni, jonka uudenlainen resepti mahdollistaisi teollisuusjätteen kierrättämisen betoninvalmistuksessa. Resepti voisi korvata nykyisen, ympäristön kannalta hyvin kuormittavan materiaalin valmistusprosessin.

Teollisuusjätteen sijoitus on valtava ongelma. Vaikka jätettä hyödyntäviä tekniikoita on, niin Leppäsen suunnitelmissa olisi tekniikka, jolla jätettä voisi hyödyntää jätteen syntypaikalla ilman monimutkaisia välivaiheita. Se tekisi materiaalista erityisen.

Kuten jutussakin osoitetaan, maailman kasvihuonepäästöistä 5 – 8 % syntyy maailman yleisimmän urbaanin rakennusmateriaalin, betonin tuotannosta. Rakennusmateriaalin tarve tuskin tulee tulevaisuudessakaan laskemaan, sillä kehittyvissä maissa paine tuottaa kestävää rakennuskantaa kasvaa kysynnän ja yhteiskuntamuutosten myötä. Siksi uudet, laadukkaat tuotantotavat ja tuotteet ovat arvokkaita. Etenkin sellaiset materiaalit, joiden valmistuskustannukset ovat kohtuullisia ja reseptit yksinkertaisia.

Mikä sitten hidastaa uusien materiaalien ja tuotantotapojen käyttöönottoa? Globaalin kehityksen myötä erilaisten tuotteiden valmistus on optimoitu huippuunsa, jopa niin hyvin, että materiaalin kustannus on käytännössä merkityksetön verrattuna muihin tuotteen hintaan vaikuttaviin tekijöihin. Tämän kautta jokainen uusi materiaali potentiaalisesti nostaa tuotteen valmistushintaa ja yritykset eivät adaptoi uutta materiaalia tuotantolinjaansa. Pahimmillaan uusi materiaali vaatii satsausta uudentyyppisiin koneisiin ja vähintään työntekijöiden koulutusta.

Myös Betolarin idea tulee varmasti törmäämään tähän, vaikka paperilla se on halpa. Globaalisti betonin ominaisuudet kuitenkin tunnetaan erinomaisesti. Yritykset tietävät, miten sitä tulee säilyttää, käyttää ja kuivattaa niin, että materiaali toimii optimaalisesti.

Uuden materiaalin kohdalla tällaista tietoa ei ole. Se luo kustannuksia, virheiden vaara kasvaa jne.

Siksi uuden materiaalin käyttöönotto viivästyy, ellei yrityksellä itsellä ole visiota ja kiinnostusta ympäristöä ja kehitystä kohtaan.

 

Ratkaisuja

Kotimaan skaalassa yritystuet puhuttavat nykyään paljon. Erilaisia signaaleita tulee niin poliittisilta puolueilta kuin yritysmaailman sisältä. Melko yleinen, yhdistävä ranskalainen viiva on, että yritystukien kohdennusta suotaisiin uusittavan.

Teollisuudessa ja rakentamisessa yksi vaihtoehto olisi, että yritystukia ohjattaisiin niin, että ympäristön kannalta positiivisia päätöksiä ja positiivista linjaa ylläpitävät saisivat tukia, joilla ohjataan toiminnan jatkamiseen ja

Tukea ei kuitenkaan saisi korvamerkitä tietyille materiaaleille ja tuotantotavoille, sillä se sara kehittyy. Jos laissa listataan tietyt materiaalit, sillä ajaudutaan vain nykyisen, kilpailua vääristävään ratkaisuun.

Globaaliin skaalaan olisi helpoin puuttua EU:n tasolla. Pääosa Kauko-Idän tuottamista päästöistä syntyy tuotteiden valmistuksesta läntisille markkinoille. EU pystyisi ohjaamaan esimerkiksi tulliratkaisuin EU:n sisämarkkinoille tulevien tuotteiden kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia.

 

Linkkejä

https://betolar.com/

https://yle.fi/uutiset/3-10816632?fbclid=IwAR0Hn1fGwz6HS2nRs-1jSFZc1ytkXe-vGHqO9AzUo-esWVycEa_VWYmzYtY

]]>
4 http://markusnorrgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277358-betoni-muutosten-tuulissa#comments Betoni Ilmastonmuutos Materiaalit Rakentaminen Ympäristö Sat, 15 Jun 2019 11:20:09 +0000 Markus Norrgran http://markusnorrgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277358-betoni-muutosten-tuulissa
Hysteria sitä ja fobia tätä http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277246-hysteria-sita-ja-fobia-tata <p>Viime aikoina on ollut tavallista, että keskustelu psykologisoidaan. Psykologia on toki siitä kiehtova ala, että se voi valottaa elämänmenoa ja se ei tässä yhteydessä ole oikein käytettynä ongelmallista. Ongelmallista sen sijaan on se, että psykologialta kuullostavia asioita käytetään argumentinkorvikkeina.<br /><br />Tästä ilmiöstä on tarjolla kaksi hyvin toistuvaa esimerkkiä. Termi &quot;hyvesignalointi&quot; ja toisaalta termi &quot;ilmastohysteria&quot;. Nämä eivät ole tavallaan edes psykologisia argumentteja vaan jotain jossa vastpuolen argumentit ohitetaan ja aletaan puhumaan vastapuolesta henkilönä.<br /><br />Kun katsotaan ihmisten uskomuksia, niin niiden pitäiselle voidaan karkeasti nähdä&nbsp;kahdenlaisia syitä:&nbsp;<em>kausaalisia syitä</em>&nbsp;ja&nbsp;<em>rationaalisia syitä</em>.&nbsp; Tässä rationaaliset syyt koskevat tiedollista ulottuvuutta; Eli argumentteja, tiedettä ja todisteita. Psykologia taas sitä mikä selittää valintoja tarjoten niille kausaatiosuhteen.<br /><br />Tässä mielessä voidaan esimerkiksi erottaa että;<br /><strong>1: </strong>Uskovaisella on rationaalinen syy uskoa Jumalaan jos hän uskoo vaikka ontologiseen argumenttiin. (Näin siitä huolimatta että minusta ontologinen argumentti on hyvin huono ja heikko argumentti.)<br /><strong>2:</strong> Uskovaisella voi olla myös &quot;ooppiumia kansalle&quot; -tyylinen psykologinen syy uskoa. Vaikka kuolemanpelosta johtuva tunne joka vaatii lohdukseen uskoa.<br /><br />Tärkeää on että molempia varmasti esiintyy ja niille on oma arvonsa. Ja ne voivat silti olla huonoja argumentteja.<br /><br />Pointtinani on että nykymaailmassa on jostain syystä monista vakuuttavaa jos&nbsp;joku selittää toisen maailmankuvan tai mielipiteen olevan &quot;vain&quot; tarpeiden tai toiveiden synnyttämä harha. Käytännössä tempussa on kuitenkin usein kyse vain siitä, että tuo joku yrittää&nbsp;ohittaa näkemyksesi rationaaliset syyt&nbsp;ja selittää,&nbsp;mistä kausaalisista syistä se aiheutuu.<br /><br /><strong>Ongelma on siinä että tässä vastapuoli muuttuu pelkäksi tunteilijaksi.</strong><br /><br />Jos esimerkiksi mietitään maahanmuuttokritiikkiä voidaan nähdä että monilla takana on ns. <em>hyvinvointisovinismi</em>. Eli se, että ajatellaan että valtion budjetti ei kestä. &quot;Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto&quot; koska ei ole rahaa jaettavaksi. Tämä on maahanmuuttoa koskeva rationaalinen syy. (Vaikka tätä argumenttia pitäisi heikkona argumenttina, kuten mainitsin ontologisen todistuksen kohdalla aiemmassa esimerkissä.) Tämä on helppoa ohittaa puhumalla siitä miten vastapuoli onkin<em> ksenofobi</em> joka siis pelkää erilaisia ihmisiä ja mahdollisesti vihaa heitä. Tämä voi sinällään olla tottakin. Pointti ei ole että se olisi epätosi. Se ei vain ole koko totuus mitään pois jättämättä.<br /><br />Itsekin olen ärsyyntynyt siihen että jos monesti väännän uskonnosta ja joskus käytän deduktiivisen logiikan menetelmiä jonkun argumentin huonouden näyttämiseen, tai viittaan eksegetiikkaan tai muuhun, niin saan silti huomata miten kaiken keskustelun jälkeen argumentti palaa siihen että &quot;sinä oikeasti uskot Jumalaan ja vain Vihaat häntä&quot;. Tai miten minulla on &quot;huono isäsuhde&quot; tai &quot;äitihaava&quot; jonka vuoksi elän &quot;psykologista erämaakautta&quot;. <em>Might be partially true but irrelevant. </em><br /><br />Se on vähän samanlainen tilanne kuin silloin kun joku horoskooppiveikko sanoo horoskooppimerkiltään vaa&#39;alle että &quot;te vaa&#39;at ette usein usko horoskooppeihin&quot;. Tai MBTI -testiä epäilevälle voidaan sanoa että &quot;TE INTJ:t oletekin skeptisiä joten ei ihme että INTJ:nä epäilet MBTI -persoonallisuustestiä&quot;. Ei siinä voi oikein muuta kuin taputtaa hitaasti. Että olipa &quot;hyvin&quot; ajateltu. Että mistäs tälläisiä ajatussirkustemppuja voi kuulla enemmän. En tahtoisi sanoa että tälläiset mielipiteet olisivat pellejä. Mutta sanon, että en ihmettelisi jos ne söisivät pikkulapsia sadevesiviemäreissä.<br /><br />Ilmastonmuutoksen kohdalla vastaan tulee tietenkin se aluksi mainitsemani sana &quot;ilmastohysteria&quot;. Joka tekee täsmälleen samaa. Se latistaa tunnelman latteaksi kuin litteään maahan uskovan rokotekriiittisen vanhemman jälkikasvun sydänkäyrä. Ilmapiiri on sen suuntainen että jos maahanmuuttokriittinen ilmastonmuutosta epäilevä kertoo kauhuskenaarioita niin maauhanmuutosta lapsille tuleva pelko on vain &quot;rationaalista itsesuojelua&quot; mutta viherpiipertäjät sen sijaan &quot;tarpeettomasti pelottelevat lapsia&quot;.<br /><br />Hyvesignaloinnista tässä tai muussa yhteydessä puhuva on&nbsp; sanomassa että &quot;viherpiipertäjä&quot; ajaa mainittuja energiansäästölakeja &quot;vain siksi, että&quot; haluaa tuntea olevansa tärkeä parantaessaan maailmaa&quot;. Se on sama kuin väittäisi että ilmastonmuutosdenialistin ainut syy olla ilmastonmuutosdenialisti olisi se, että he tykkäävät kerskakuluttaa eivätkä halua saada huonoa omaatuntoa mistään. (Kuitenkin usein heillä on jotain rationaalisia syitä. Monesti nämä ovat analogisia ontologiseen todistukseen uskomisen kanssa. Mutta ne silti ovat siellä.)<br /><br />Tässä&nbsp;&nbsp;voi sanoa että totuuden voi saada selville vain järkeilemällä, ei koskaan esittämällä röyhkeitä väitteitä vastustajan psykologisesta tilasta. Ja kaikki järkevä ja perusteltu toiminta - poliittinen tai muunlainen - nojaa rationaalisiin syihin. SIitä huolimatta että keskustelijoilla on aina myös psykologisia kausaatioita ohjaamassa mielipiteilyjä. Ja tässä kontekstissa kahdenkymmenen viiden pennin Tellu -psykologimme yksinkertaistavat tilannetta eivät todista että vastapuoli on väärässä vaan päinvasotin; He ensin vain olettavat keskustelukumppaninsa olevan väärässä ja keskittyvät vain siihen mikä heissä on psykologisesti patologista jotta he voivat pitää virheellisiä mielipiteitään.<br /><br />Tosiasiassa emotionaaliset kolhut oikeutetaan antamalla ensin todisteet että vastapuoli on väärässä. Tätä ei oikein tapahdu. Koska kaikilla on kiire vetää siihen miten ilmoilla on kauheaa &quot;ilmastohysteria&quot;. (Lue: Moni on sinusta väärää mieltä ja haluat latistaa tämän jonkinlaisten &quot;psykologisesti vammaisten&quot; harjoittamaksi &quot;muoti-ilmiöksi&quot; mutta et osaa argumentoida asiasta järkevästi esimerkiksi käyttäen ilmastotieteen laskelmia..)&nbsp;<br /><br />Eli ensin on osoitettava että vastapuoli on väärässä ja sen jälkeen voit sitten selittää miksi heillä on virhemielipide sen virheellisyydestä huolimatta. Aina. Jos sinulla on teksti jossa on pelkkää psykologiaa mutta olet ennen tätä unohtanut kirjata miksi vastapuoli on empiirisesti tai loogisesti väärässä, on näkemyksesi arvoton ja sen ei pitäisi ohjata kenenkään mielipiteenmuodostamista.<br /><br />Koska tämänlainen psykologia ei itse asiassa itse sisällä mitään järkiarugmentteja vaan on nimenomaan sitä jota voidaan perustellusti vain ja ainoastaan psykopatologisoida. Mikä on tavallaan ironista. &quot;Ilmastohysteria&quot; tai &quot;ksenofobikko&quot; -sanojen ylikäyttäjät luulevat psykologisoivan muita mutta he oikeasti pakottavat viitekehyksen siihen että mikä heissä itsessään on psykologisesti vialla kun he ohittavat argumentaation ja käyvät sen sijaan ihmiseen. Että mikä on se psykologinen selitys sille miksi nämä ovat niin pieniä ihmisiä että puhuvat ihmisistä ja näiden &quot;ismeistä&quot; asioiden sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikoina on ollut tavallista, että keskustelu psykologisoidaan. Psykologia on toki siitä kiehtova ala, että se voi valottaa elämänmenoa ja se ei tässä yhteydessä ole oikein käytettynä ongelmallista. Ongelmallista sen sijaan on se, että psykologialta kuullostavia asioita käytetään argumentinkorvikkeina.

Tästä ilmiöstä on tarjolla kaksi hyvin toistuvaa esimerkkiä. Termi "hyvesignalointi" ja toisaalta termi "ilmastohysteria". Nämä eivät ole tavallaan edes psykologisia argumentteja vaan jotain jossa vastpuolen argumentit ohitetaan ja aletaan puhumaan vastapuolesta henkilönä.

Kun katsotaan ihmisten uskomuksia, niin niiden pitäiselle voidaan karkeasti nähdä kahdenlaisia syitä: kausaalisia syitä ja rationaalisia syitä.  Tässä rationaaliset syyt koskevat tiedollista ulottuvuutta; Eli argumentteja, tiedettä ja todisteita. Psykologia taas sitä mikä selittää valintoja tarjoten niille kausaatiosuhteen.

Tässä mielessä voidaan esimerkiksi erottaa että;
1: Uskovaisella on rationaalinen syy uskoa Jumalaan jos hän uskoo vaikka ontologiseen argumenttiin. (Näin siitä huolimatta että minusta ontologinen argumentti on hyvin huono ja heikko argumentti.)
2: Uskovaisella voi olla myös "ooppiumia kansalle" -tyylinen psykologinen syy uskoa. Vaikka kuolemanpelosta johtuva tunne joka vaatii lohdukseen uskoa.

Tärkeää on että molempia varmasti esiintyy ja niille on oma arvonsa. Ja ne voivat silti olla huonoja argumentteja.

Pointtinani on että nykymaailmassa on jostain syystä monista vakuuttavaa jos joku selittää toisen maailmankuvan tai mielipiteen olevan "vain" tarpeiden tai toiveiden synnyttämä harha. Käytännössä tempussa on kuitenkin usein kyse vain siitä, että tuo joku yrittää ohittaa näkemyksesi rationaaliset syyt ja selittää, mistä kausaalisista syistä se aiheutuu.

Ongelma on siinä että tässä vastapuoli muuttuu pelkäksi tunteilijaksi.

Jos esimerkiksi mietitään maahanmuuttokritiikkiä voidaan nähdä että monilla takana on ns. hyvinvointisovinismi. Eli se, että ajatellaan että valtion budjetti ei kestä. "Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto" koska ei ole rahaa jaettavaksi. Tämä on maahanmuuttoa koskeva rationaalinen syy. (Vaikka tätä argumenttia pitäisi heikkona argumenttina, kuten mainitsin ontologisen todistuksen kohdalla aiemmassa esimerkissä.) Tämä on helppoa ohittaa puhumalla siitä miten vastapuoli onkin ksenofobi joka siis pelkää erilaisia ihmisiä ja mahdollisesti vihaa heitä. Tämä voi sinällään olla tottakin. Pointti ei ole että se olisi epätosi. Se ei vain ole koko totuus mitään pois jättämättä.

Itsekin olen ärsyyntynyt siihen että jos monesti väännän uskonnosta ja joskus käytän deduktiivisen logiikan menetelmiä jonkun argumentin huonouden näyttämiseen, tai viittaan eksegetiikkaan tai muuhun, niin saan silti huomata miten kaiken keskustelun jälkeen argumentti palaa siihen että "sinä oikeasti uskot Jumalaan ja vain Vihaat häntä". Tai miten minulla on "huono isäsuhde" tai "äitihaava" jonka vuoksi elän "psykologista erämaakautta". Might be partially true but irrelevant.

Se on vähän samanlainen tilanne kuin silloin kun joku horoskooppiveikko sanoo horoskooppimerkiltään vaa'alle että "te vaa'at ette usein usko horoskooppeihin". Tai MBTI -testiä epäilevälle voidaan sanoa että "TE INTJ:t oletekin skeptisiä joten ei ihme että INTJ:nä epäilet MBTI -persoonallisuustestiä". Ei siinä voi oikein muuta kuin taputtaa hitaasti. Että olipa "hyvin" ajateltu. Että mistäs tälläisiä ajatussirkustemppuja voi kuulla enemmän. En tahtoisi sanoa että tälläiset mielipiteet olisivat pellejä. Mutta sanon, että en ihmettelisi jos ne söisivät pikkulapsia sadevesiviemäreissä.

Ilmastonmuutoksen kohdalla vastaan tulee tietenkin se aluksi mainitsemani sana "ilmastohysteria". Joka tekee täsmälleen samaa. Se latistaa tunnelman latteaksi kuin litteään maahan uskovan rokotekriiittisen vanhemman jälkikasvun sydänkäyrä. Ilmapiiri on sen suuntainen että jos maahanmuuttokriittinen ilmastonmuutosta epäilevä kertoo kauhuskenaarioita niin maauhanmuutosta lapsille tuleva pelko on vain "rationaalista itsesuojelua" mutta viherpiipertäjät sen sijaan "tarpeettomasti pelottelevat lapsia".

Hyvesignaloinnista tässä tai muussa yhteydessä puhuva on  sanomassa että "viherpiipertäjä" ajaa mainittuja energiansäästölakeja "vain siksi, että" haluaa tuntea olevansa tärkeä parantaessaan maailmaa". Se on sama kuin väittäisi että ilmastonmuutosdenialistin ainut syy olla ilmastonmuutosdenialisti olisi se, että he tykkäävät kerskakuluttaa eivätkä halua saada huonoa omaatuntoa mistään. (Kuitenkin usein heillä on jotain rationaalisia syitä. Monesti nämä ovat analogisia ontologiseen todistukseen uskomisen kanssa. Mutta ne silti ovat siellä.)

Tässä  voi sanoa että totuuden voi saada selville vain järkeilemällä, ei koskaan esittämällä röyhkeitä väitteitä vastustajan psykologisesta tilasta. Ja kaikki järkevä ja perusteltu toiminta - poliittinen tai muunlainen - nojaa rationaalisiin syihin. SIitä huolimatta että keskustelijoilla on aina myös psykologisia kausaatioita ohjaamassa mielipiteilyjä. Ja tässä kontekstissa kahdenkymmenen viiden pennin Tellu -psykologimme yksinkertaistavat tilannetta eivät todista että vastapuoli on väärässä vaan päinvasotin; He ensin vain olettavat keskustelukumppaninsa olevan väärässä ja keskittyvät vain siihen mikä heissä on psykologisesti patologista jotta he voivat pitää virheellisiä mielipiteitään.

Tosiasiassa emotionaaliset kolhut oikeutetaan antamalla ensin todisteet että vastapuoli on väärässä. Tätä ei oikein tapahdu. Koska kaikilla on kiire vetää siihen miten ilmoilla on kauheaa "ilmastohysteria". (Lue: Moni on sinusta väärää mieltä ja haluat latistaa tämän jonkinlaisten "psykologisesti vammaisten" harjoittamaksi "muoti-ilmiöksi" mutta et osaa argumentoida asiasta järkevästi esimerkiksi käyttäen ilmastotieteen laskelmia..) 

Eli ensin on osoitettava että vastapuoli on väärässä ja sen jälkeen voit sitten selittää miksi heillä on virhemielipide sen virheellisyydestä huolimatta. Aina. Jos sinulla on teksti jossa on pelkkää psykologiaa mutta olet ennen tätä unohtanut kirjata miksi vastapuoli on empiirisesti tai loogisesti väärässä, on näkemyksesi arvoton ja sen ei pitäisi ohjata kenenkään mielipiteenmuodostamista.

Koska tämänlainen psykologia ei itse asiassa itse sisällä mitään järkiarugmentteja vaan on nimenomaan sitä jota voidaan perustellusti vain ja ainoastaan psykopatologisoida. Mikä on tavallaan ironista. "Ilmastohysteria" tai "ksenofobikko" -sanojen ylikäyttäjät luulevat psykologisoivan muita mutta he oikeasti pakottavat viitekehyksen siihen että mikä heissä itsessään on psykologisesti vialla kun he ohittavat argumentaation ja käyvät sen sijaan ihmiseen. Että mikä on se psykologinen selitys sille miksi nämä ovat niin pieniä ihmisiä että puhuvat ihmisistä ja näiden "ismeistä" asioiden sijaan.

]]>
26 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277246-hysteria-sita-ja-fobia-tata#comments Ilmastonmuutos Maahanmuuttokritiikki Wed, 12 Jun 2019 06:30:49 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277246-hysteria-sita-ja-fobia-tata
Ilmastonmuutoksen käyttäminen keppihevosena on vastuutonta http://malkuslindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277240-ilmastonmuutoksen-kayttaminen-keppihevosena-on-vastuutonta <p>Ylellä julkaistu Joona-Hermanni Mäkisen kolumni, jossa ilmastonmuutos pistettiin autoilun piikkiin herätti ymmärrettävsti runsaasti keskustelua niin YLE:n kommenttiosioissa kuin Twitterissäkin. Ilmastonmuutos on vakava uhka ihmiskunnalle. Se vaatiikin merkittäviä muutoksia tapaamme toimia, ja myös uhrauksia meiltä jokaiselta. Jotta ilmastonmuutoksen torjunnassa voidaan onnistua, meidän on onnistuttava tekemään suuri joukko tehokkaita toimenpiteitä, jotka vaikuttavat merkittävästi hiilidioksidipäästöihin ja vieläpä erittäin nopeasti.</p><p><br />Autoilun lopettaminen ei ole tehokas keino torjua ilmastonmuutosta. Vaaralliseksi puheet autoilun lopettamisesta muuttuvat, jos suurempi joukko sattuisi uskomaan niihin. Suomessa voitaisiin toteuttaa mittava uudistus, jossa autoilu lopetettaisiin, ja taputtelisimme toisiamme selkään, että nyt se ilmastonmuutos on viimein ratkaistu kun kaikki kuljemme julkisella ja polkupyörällä. Todellisuudessa päästöt olisivat vähentyneet korkeintaan 11% ja olisimme kaukana hiilineutraalista Suomesta. Mutta tämän jälkeen ihan turha yrittää esittää, että sähkön ja kaukolämmön hinta nousevat, rakentaminen kallistuu eikä vuosittaista Thaimaanmatkaakan enää voi tehdä. Olisimme osuuttemme tehneet lopettamalla kaiken pahan alun ja juuren, autoilun, ja seuraavaksi valtaan äänestettäisiin poliitikot, jotka toteaisivat että osuutemme on nyt tehty.</p><p><br />Tämä ei luonnollisesti tarkoita, etteikö autoilunkin suhteen ole syytä tehdä toimenpiteitä. Koska suurin osa autoilla ajetuista matkoista on lyhyitä, ovat esimerkiksi lataushybridit erinomainen keino pudottaa merkittävästi autoilun päästöjä melko nopeasti ilman että vaaditaan suuria muutoksia niin yhteiskuntarakenteisiin, työn teon tapoihin kuin arkiseen elämäänkin.</p><p><br />Valitettavasti ilmastonmuutos merkittävänä ilmiönä kerää runsaasti myös tahoja, jotka käyttävät ilmastonmuutosta vastuuttomasti oman ideologiansa keppihevosena. Rationaalisuutta päätöksenteossa tarvitaan enemmän kuin koskaan, jotta ilmastonmuutoksen torjuntaan voidaan valita keinot, joilla saadaan mahdollisimman pienin muutoksin aikaan mahdollisimman paljon. Suuret muutokset kun vievät aikaa, eikä sitä aikaa nyt enää ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylellä julkaistu Joona-Hermanni Mäkisen kolumni, jossa ilmastonmuutos pistettiin autoilun piikkiin herätti ymmärrettävsti runsaasti keskustelua niin YLE:n kommenttiosioissa kuin Twitterissäkin. Ilmastonmuutos on vakava uhka ihmiskunnalle. Se vaatiikin merkittäviä muutoksia tapaamme toimia, ja myös uhrauksia meiltä jokaiselta. Jotta ilmastonmuutoksen torjunnassa voidaan onnistua, meidän on onnistuttava tekemään suuri joukko tehokkaita toimenpiteitä, jotka vaikuttavat merkittävästi hiilidioksidipäästöihin ja vieläpä erittäin nopeasti.


Autoilun lopettaminen ei ole tehokas keino torjua ilmastonmuutosta. Vaaralliseksi puheet autoilun lopettamisesta muuttuvat, jos suurempi joukko sattuisi uskomaan niihin. Suomessa voitaisiin toteuttaa mittava uudistus, jossa autoilu lopetettaisiin, ja taputtelisimme toisiamme selkään, että nyt se ilmastonmuutos on viimein ratkaistu kun kaikki kuljemme julkisella ja polkupyörällä. Todellisuudessa päästöt olisivat vähentyneet korkeintaan 11% ja olisimme kaukana hiilineutraalista Suomesta. Mutta tämän jälkeen ihan turha yrittää esittää, että sähkön ja kaukolämmön hinta nousevat, rakentaminen kallistuu eikä vuosittaista Thaimaanmatkaakan enää voi tehdä. Olisimme osuuttemme tehneet lopettamalla kaiken pahan alun ja juuren, autoilun, ja seuraavaksi valtaan äänestettäisiin poliitikot, jotka toteaisivat että osuutemme on nyt tehty.


Tämä ei luonnollisesti tarkoita, etteikö autoilunkin suhteen ole syytä tehdä toimenpiteitä. Koska suurin osa autoilla ajetuista matkoista on lyhyitä, ovat esimerkiksi lataushybridit erinomainen keino pudottaa merkittävästi autoilun päästöjä melko nopeasti ilman että vaaditaan suuria muutoksia niin yhteiskuntarakenteisiin, työn teon tapoihin kuin arkiseen elämäänkin.


Valitettavasti ilmastonmuutos merkittävänä ilmiönä kerää runsaasti myös tahoja, jotka käyttävät ilmastonmuutosta vastuuttomasti oman ideologiansa keppihevosena. Rationaalisuutta päätöksenteossa tarvitaan enemmän kuin koskaan, jotta ilmastonmuutoksen torjuntaan voidaan valita keinot, joilla saadaan mahdollisimman pienin muutoksin aikaan mahdollisimman paljon. Suuret muutokset kun vievät aikaa, eikä sitä aikaa nyt enää ole.

]]>
38 http://malkuslindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277240-ilmastonmuutoksen-kayttaminen-keppihevosena-on-vastuutonta#comments Autoilu Ilmastonmuutos Yksityisautoilu Wed, 12 Jun 2019 03:42:00 +0000 Malkus Lindroos http://malkuslindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277240-ilmastonmuutoksen-kayttaminen-keppihevosena-on-vastuutonta
Liikenne päästöttömäksi synteettisillä polttoaineilla http://impivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277201-liikenne-paastottomaksi-synteettisilla-polttoaineilla <p>Uskon, että synteettiset polttoaineet ovat avain liikenteen muuttamiseen päästöttömäksi. Niistä kerrotaan tässä erinomaisessa <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10818795">Ylen artikkelissa</a>.</p><p>Synteettiset polttonesteet toimivat nykyisissä autoissa ja nykyisessä polttoaineen jakeluinfrassa. Ei siis tarvita huiman kallista koko autokannan ja huoltoasemaverkoston uusimista.</p><p>Sähköautoillakin voi olla paikkansa tulevaisuuden liikenteessä, mutta niillä on myös rajoitteensa mm. toimintasäteen suhteen. Eikä akkujen valmistaminen ole haitatonta sekään. Ne voivat täydentää polttomoottoriautojen käyttöä, eivät korvata niitä kokonaan. Biopolttoaineita puolestaan ei yksinkertaisesti riitä kaiken liikenteen tarpeeseen.</p><p>Synteettiset polttoaineet voivat toimia myös laivojen ja lentokoneiden energianlähteenä.</p><p>Synteettinen polttoaine voidaan tehdä nesteeksi tai kaasuksi. Neste on parempi, koska sitä on helpompi käsitellä. Lisäksi kaasu olisi ilmeisesti metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Vuodot sen jakelujärjestelmässä olisivat siis hyvin haitallisia.</p><p>Synteettisten polttoaineiden tuottaminen vaatii paljon sähköä. Ylen artikkelissa tarjotaan ratkaisuksi tuulivoimaa, mutta se tuskin pystyy yksin vastaamaan sähköntarpeen kasvuun. Myös ydinvoiman lisärakentamiselle on edelleen oltava avoin. Aurinkosähköäkään ei pidä unohtaa, jos se kehittyy hinnaltaan kilpailukykyisemmäksi.</p><p>Tuulen ja auringon suuri ongelma sähkön tuotannossa on, että tuotannon teho vaihtelee sään ja vuodenajan mukaan, eikä sähköä voi varastoida merkittäviä määriä. Polttonesteitä sen sijaan voi. Niitä voitaisiin tuottaa runsaimmin silloin, kun sähkön kulutus on pienimmillään ja tuotanto suurimmillaan, eli kesällä, tuulisina päivinä ja öisin. Talvella niitä voitaisiin käyttää liikenteen ohella lämmitykseen, mikä auttaisi pienentämään sähkölämmityksestä aiheutuvia sähkön kulutuspiikkejä kovilla pakkasilla. Näin polttonestejärjestelmä toimisi energian tuotannon ja kulutuksen tasausjärjestelmänä.</p><p>Hallituksen tulee nyt edistää synteettisten polttoaineiden valmistusta voimallisesti:&nbsp;</p><ul><li>Ne on hyväksyttävä liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen.&nbsp;</li><li>Niiden hintakilpailukykyä tulee tukea verovapaudella.&nbsp;</li><li>Pilottilaitosten rakentamiseen on tarjottava investointitukea.&nbsp;</li><li>Pitemmällä aikavälillä voisi jopa harkita kaikille runsaasti hiilidioksidia tuottaville teollisuuslaitoksille velvoitetta ohjata savukaasunsa synteettisten polttoaineiden tuotantoon.</li></ul><p>Uusien polttomoottoriautojen myyntiä on turha kiirehtiä kieltämään, kun on olemassa näin lupaava mahdollisuus, että polttomoottori muuttuu ongelmasta osaksi ratkaisua. Pientä kulutusta on toki hyvä yhä suosia verotuksen keinoin.</p><p>Bonuksena hommassa on, että Suomi on tämän tekniikan kehityksen eturintamassa. Synteettisten polttonesteiden tuotantojärjestelmistä voi siis tulla meille uusia vientituotteita. Ja pääsemme eroon tarpeesta tuoda ulkomailta fosiilisia polttoaineita miljardeilla euroilla vuosittain. Omavaraisuus ja vaihtotase paranevat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskon, että synteettiset polttoaineet ovat avain liikenteen muuttamiseen päästöttömäksi. Niistä kerrotaan tässä erinomaisessa Ylen artikkelissa.

Synteettiset polttonesteet toimivat nykyisissä autoissa ja nykyisessä polttoaineen jakeluinfrassa. Ei siis tarvita huiman kallista koko autokannan ja huoltoasemaverkoston uusimista.

Sähköautoillakin voi olla paikkansa tulevaisuuden liikenteessä, mutta niillä on myös rajoitteensa mm. toimintasäteen suhteen. Eikä akkujen valmistaminen ole haitatonta sekään. Ne voivat täydentää polttomoottoriautojen käyttöä, eivät korvata niitä kokonaan. Biopolttoaineita puolestaan ei yksinkertaisesti riitä kaiken liikenteen tarpeeseen.

Synteettiset polttoaineet voivat toimia myös laivojen ja lentokoneiden energianlähteenä.

Synteettinen polttoaine voidaan tehdä nesteeksi tai kaasuksi. Neste on parempi, koska sitä on helpompi käsitellä. Lisäksi kaasu olisi ilmeisesti metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Vuodot sen jakelujärjestelmässä olisivat siis hyvin haitallisia.

Synteettisten polttoaineiden tuottaminen vaatii paljon sähköä. Ylen artikkelissa tarjotaan ratkaisuksi tuulivoimaa, mutta se tuskin pystyy yksin vastaamaan sähköntarpeen kasvuun. Myös ydinvoiman lisärakentamiselle on edelleen oltava avoin. Aurinkosähköäkään ei pidä unohtaa, jos se kehittyy hinnaltaan kilpailukykyisemmäksi.

Tuulen ja auringon suuri ongelma sähkön tuotannossa on, että tuotannon teho vaihtelee sään ja vuodenajan mukaan, eikä sähköä voi varastoida merkittäviä määriä. Polttonesteitä sen sijaan voi. Niitä voitaisiin tuottaa runsaimmin silloin, kun sähkön kulutus on pienimmillään ja tuotanto suurimmillaan, eli kesällä, tuulisina päivinä ja öisin. Talvella niitä voitaisiin käyttää liikenteen ohella lämmitykseen, mikä auttaisi pienentämään sähkölämmityksestä aiheutuvia sähkön kulutuspiikkejä kovilla pakkasilla. Näin polttonestejärjestelmä toimisi energian tuotannon ja kulutuksen tasausjärjestelmänä.

Hallituksen tulee nyt edistää synteettisten polttoaineiden valmistusta voimallisesti: 

  • Ne on hyväksyttävä liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen. 
  • Niiden hintakilpailukykyä tulee tukea verovapaudella. 
  • Pilottilaitosten rakentamiseen on tarjottava investointitukea. 
  • Pitemmällä aikavälillä voisi jopa harkita kaikille runsaasti hiilidioksidia tuottaville teollisuuslaitoksille velvoitetta ohjata savukaasunsa synteettisten polttoaineiden tuotantoon.

Uusien polttomoottoriautojen myyntiä on turha kiirehtiä kieltämään, kun on olemassa näin lupaava mahdollisuus, että polttomoottori muuttuu ongelmasta osaksi ratkaisua. Pientä kulutusta on toki hyvä yhä suosia verotuksen keinoin.

Bonuksena hommassa on, että Suomi on tämän tekniikan kehityksen eturintamassa. Synteettisten polttonesteiden tuotantojärjestelmistä voi siis tulla meille uusia vientituotteita. Ja pääsemme eroon tarpeesta tuoda ulkomailta fosiilisia polttoaineita miljardeilla euroilla vuosittain. Omavaraisuus ja vaihtotase paranevat.

]]>
27 http://impivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277201-liikenne-paastottomaksi-synteettisilla-polttoaineilla#comments Energia Ilmastonmuutos Liikenne Mon, 10 Jun 2019 19:41:19 +0000 Tiera Laitinen http://impivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277201-liikenne-paastottomaksi-synteettisilla-polttoaineilla
Mitä hyötyä suomalaiselle sähkönkuluttajalle on Pohjoismaisesta yhteistyöstä? http://malkuslindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277017-mita-hyotya-suomalaiselle-sahkonkuluttajalle-on-pohjoismaisesta-yhteistyosta <p>Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus edistää Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden integraatiota sekä Pohjoismaista yhteistyötä muutenkin. Äkkiseltään asialla ei luulisi olevan suomalaisen sähkönkuluttajan kannalta suurtakaan merkitystä.</p><p>Yhteistyön merkitystä pohtiessa pääsee helposti unohtumaan, että Suomi on pieni maa ja pieni markkina. Tästä seuraa, että markkinallamme on tehokkaan kilpailun oloissa melko niukasti tilaa eri toimijoille silloin, kun markkinan koko rajoittuu Suomeen. Esimerkiksi vähittäiskaupassa ja telemarkkinoilla, joilla markkina toimii tehokkaasti, on päädytty tilanteeseen, jossa Suomen markkinalla on kolme suurempaa toimijaa. Jos markkina on vain Suomen kokoinen, on toimivalla markkinalla tilaa vain harvalle toimijalle, koska markkinan pieni koko ei riitä kattamaan monen toimijan investointikustannuksia esimerkiksi tehokkaisiin tietojärjestelmiin.</p><p>Jos markkinaa kyetään laajentamaan Suomea suuremmaksi, saadaan markkinoille kilpailunkin vallitessa enemmän toimijoita. Esimerkiksi automerkkejä Suomessa on tarjolla enemmän kuin kolme, koska automarkkina on globaali eikä siinä ole merkittävää eroa Suomen ja muun maailman välillä. Näin toimija voi tehdä tehokkuuden edellyttämät investoinnit ja skaalata ne globaalilla markkinalla.</p><p>Sähkömarkkinan tilanne Suomessa on valitettavasti vielä huono, ja se muistuttaa pitkälti telemarkkinoiden tilannetta 999- ja 991 -kaukopuheluiden aikaan. Sääntelyllä on luotu monimutkainen toimintaympäristö, jossa markkina ei toimi, koska se on ostajille vaikeasti ymmärrettävä ja monimutkainen. Ilman ostajien aktiivisia valintoja ei voi olla kilpailuakaan, ja markkinalla pärjää nykyisin tehottomampikin toimija. Asiakkaat eivät valitse parasta tarjousta, vaan sen minkä aina ennenkin, ja siksi sähkömarkkinalla eri toimijoita on satoja eikä tehokkuuspainetta ole.</p><p>Jos sääntelyä parannetaan ja markkinaa yksinkertaistetaan toimivammaksi, johtaa se nopeasti toimijoiden määrän vähenemiseen telemarkkinan tapaan. Jotta välttäisimme tilanteen, jossa markkinoilla on vain 2-3 toimijaa, pitäisi markkinan avautua automarkkinan tapaan Suomea laajemmaksi. Tämä on täysin mahdollista, koska sähkö liikkuu helposti rajojen ylitse, eikä sähkössä ole eroa Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus edistää Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden integraatiota sekä Pohjoismaista yhteistyötä muutenkin. Äkkiseltään asialla ei luulisi olevan suomalaisen sähkönkuluttajan kannalta suurtakaan merkitystä.

Yhteistyön merkitystä pohtiessa pääsee helposti unohtumaan, että Suomi on pieni maa ja pieni markkina. Tästä seuraa, että markkinallamme on tehokkaan kilpailun oloissa melko niukasti tilaa eri toimijoille silloin, kun markkinan koko rajoittuu Suomeen. Esimerkiksi vähittäiskaupassa ja telemarkkinoilla, joilla markkina toimii tehokkaasti, on päädytty tilanteeseen, jossa Suomen markkinalla on kolme suurempaa toimijaa. Jos markkina on vain Suomen kokoinen, on toimivalla markkinalla tilaa vain harvalle toimijalle, koska markkinan pieni koko ei riitä kattamaan monen toimijan investointikustannuksia esimerkiksi tehokkaisiin tietojärjestelmiin.

Jos markkinaa kyetään laajentamaan Suomea suuremmaksi, saadaan markkinoille kilpailunkin vallitessa enemmän toimijoita. Esimerkiksi automerkkejä Suomessa on tarjolla enemmän kuin kolme, koska automarkkina on globaali eikä siinä ole merkittävää eroa Suomen ja muun maailman välillä. Näin toimija voi tehdä tehokkuuden edellyttämät investoinnit ja skaalata ne globaalilla markkinalla.

Sähkömarkkinan tilanne Suomessa on valitettavasti vielä huono, ja se muistuttaa pitkälti telemarkkinoiden tilannetta 999- ja 991 -kaukopuheluiden aikaan. Sääntelyllä on luotu monimutkainen toimintaympäristö, jossa markkina ei toimi, koska se on ostajille vaikeasti ymmärrettävä ja monimutkainen. Ilman ostajien aktiivisia valintoja ei voi olla kilpailuakaan, ja markkinalla pärjää nykyisin tehottomampikin toimija. Asiakkaat eivät valitse parasta tarjousta, vaan sen minkä aina ennenkin, ja siksi sähkömarkkinalla eri toimijoita on satoja eikä tehokkuuspainetta ole.

Jos sääntelyä parannetaan ja markkinaa yksinkertaistetaan toimivammaksi, johtaa se nopeasti toimijoiden määrän vähenemiseen telemarkkinan tapaan. Jotta välttäisimme tilanteen, jossa markkinoilla on vain 2-3 toimijaa, pitäisi markkinan avautua automarkkinan tapaan Suomea laajemmaksi. Tämä on täysin mahdollista, koska sähkö liikkuu helposti rajojen ylitse, eikä sähkössä ole eroa Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa.

]]>
0 http://malkuslindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277017-mita-hyotya-suomalaiselle-sahkonkuluttajalle-on-pohjoismaisesta-yhteistyosta#comments Ilmastonmuutos Sähkömarkkina Sähkön hinta Thu, 06 Jun 2019 04:22:00 +0000 Malkus Lindroos http://malkuslindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277017-mita-hyotya-suomalaiselle-sahkonkuluttajalle-on-pohjoismaisesta-yhteistyosta
Hallitus hautasi ilmastotavoitteensa turpeeseen http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277016-hallitus-hautasi-ilmastotavoitteensa-turpeeseen <p>Tuhannet ihmiset kerääntyivät ilmastomarsseille. Lapset kokoontuivat eduskuntatalon portaille perjantaisin ilmastolakkoon. Lehdissä toistettiin ilmastovaalien merkitystä. Lähes kaikki puolueet sitoutuivat yhteisellä sopimuksella tavoittelemaan hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä. Lupaukset hälvensivät ilmastoahdistusta ja odotimme muutosta.</p><p>Myös kokoomus julkisti ympäristöohjelmansa, jossa esitettiin keinoja, jolla Suomi pääsisi 1,5 asteeseen ja saavuttaisi hiilineutraaliuden 2030-luvulla. Porvarihallitus oli saanut aikaiseksi päätöksen kivihiilen energiakäytön kieltämisestä ja olimme nyt valmiita vielä kunnianhimoisempiin tekoihin. Haluamme esimerkiksi luopua turpeen energiakäytöstä ja toteuttaa sinivihreän verouudistuksen.</p><p>Valitettavasti vasemmistohallituksen lupaukset sulivat nopeammin kuin mannerjäätiköt. Esimerkiksi vihreät lupasivat lopettaa ympäristölle haitallisia tukia neljän miljardin edestä vuoteen 2025 mennessä. Nyt tuleva hallitus aikoo leikata ainoastaan 100 miljoonaa yritystuista. Metsien hiilinieluja kasvattavat teot jäivät nyt vain arvailujen varaan. Suurin pettymys on kuitenkin tulevan hallituksen kyvyttömyys tarttua ilmastoa ja vesistöjä saastuttavaan turpeeseen.</p><p>Myös ympäristöjärjestöt sekä tutkijat ovat antaneet kritiikkiä hallitusohjelman puutteellisesta keinoista. Ohjelma on toki kaunista luettavaa suurine sanoineen, mutta varsinaiset päätökset on ulkoistettu myöhempään ajankohtaan vailla konkretiaa. Tässä tilanteessa ei ole häviäjinä muita kuin ilmasto ja tulevat sukupolvet. Edellisen hallituksen saamattomuus tässä asiassa ei oikeuta seuraavan hallituksen virheitä.</p><p>Herääkin kysymys, että olivatko vihreät edes paikalla säätytalolla? Lopullisen hallitusohjelman kirjauksia katsoessa näyttää siltä, että Pekka Haavisto on pohtinut enemmän tulevan ministerihuoneensa sisustusta kuin parhaan neuvottelutuloksen edistämistä. Vihreät vannoivat Ville Niinistön puheenjohtajakaudella, että puolue ei lähtisi enää apupuolueeksi hallitukseen. Nyt taas näyttää siltä, että koko vasemmistohallitus on agraaripuolueen vankina niellen kaiken aina maakunnista lähtien.</p><p>Kaikkiaan turpeen poltto sai nyt liian monta lisävuotta, mikä uhkaa päästötavoitteiden toteutumista. Puolueiden valtapelit pitäisi työntää syrjään. Turpeen energiakäytölle tulisi asettaa kielto vuoteen 2035 mennessä ja turpeen energiakäyttö olisi tuotava verotuksen piiriin. Lämmityspolttoaineiden verotuksen osalta on luotava pitkäjänteinen ohjelma, jolla hiilipäästön hinta nousee asteittain. Tulevat sukupolvet eivät kaipaa selvityksiä, vaan konkreettisia tekoja nyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuhannet ihmiset kerääntyivät ilmastomarsseille. Lapset kokoontuivat eduskuntatalon portaille perjantaisin ilmastolakkoon. Lehdissä toistettiin ilmastovaalien merkitystä. Lähes kaikki puolueet sitoutuivat yhteisellä sopimuksella tavoittelemaan hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä. Lupaukset hälvensivät ilmastoahdistusta ja odotimme muutosta.

Myös kokoomus julkisti ympäristöohjelmansa, jossa esitettiin keinoja, jolla Suomi pääsisi 1,5 asteeseen ja saavuttaisi hiilineutraaliuden 2030-luvulla. Porvarihallitus oli saanut aikaiseksi päätöksen kivihiilen energiakäytön kieltämisestä ja olimme nyt valmiita vielä kunnianhimoisempiin tekoihin. Haluamme esimerkiksi luopua turpeen energiakäytöstä ja toteuttaa sinivihreän verouudistuksen.

Valitettavasti vasemmistohallituksen lupaukset sulivat nopeammin kuin mannerjäätiköt. Esimerkiksi vihreät lupasivat lopettaa ympäristölle haitallisia tukia neljän miljardin edestä vuoteen 2025 mennessä. Nyt tuleva hallitus aikoo leikata ainoastaan 100 miljoonaa yritystuista. Metsien hiilinieluja kasvattavat teot jäivät nyt vain arvailujen varaan. Suurin pettymys on kuitenkin tulevan hallituksen kyvyttömyys tarttua ilmastoa ja vesistöjä saastuttavaan turpeeseen.

Myös ympäristöjärjestöt sekä tutkijat ovat antaneet kritiikkiä hallitusohjelman puutteellisesta keinoista. Ohjelma on toki kaunista luettavaa suurine sanoineen, mutta varsinaiset päätökset on ulkoistettu myöhempään ajankohtaan vailla konkretiaa. Tässä tilanteessa ei ole häviäjinä muita kuin ilmasto ja tulevat sukupolvet. Edellisen hallituksen saamattomuus tässä asiassa ei oikeuta seuraavan hallituksen virheitä.

Herääkin kysymys, että olivatko vihreät edes paikalla säätytalolla? Lopullisen hallitusohjelman kirjauksia katsoessa näyttää siltä, että Pekka Haavisto on pohtinut enemmän tulevan ministerihuoneensa sisustusta kuin parhaan neuvottelutuloksen edistämistä. Vihreät vannoivat Ville Niinistön puheenjohtajakaudella, että puolue ei lähtisi enää apupuolueeksi hallitukseen. Nyt taas näyttää siltä, että koko vasemmistohallitus on agraaripuolueen vankina niellen kaiken aina maakunnista lähtien.

Kaikkiaan turpeen poltto sai nyt liian monta lisävuotta, mikä uhkaa päästötavoitteiden toteutumista. Puolueiden valtapelit pitäisi työntää syrjään. Turpeen energiakäytölle tulisi asettaa kielto vuoteen 2035 mennessä ja turpeen energiakäyttö olisi tuotava verotuksen piiriin. Lämmityspolttoaineiden verotuksen osalta on luotava pitkäjänteinen ohjelma, jolla hiilipäästön hinta nousee asteittain. Tulevat sukupolvet eivät kaipaa selvityksiä, vaan konkreettisia tekoja nyt.

]]>
5 http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277016-hallitus-hautasi-ilmastotavoitteensa-turpeeseen#comments Hallitusohjelma Ilmastonmuutos Politiikka Ympäristö Wed, 05 Jun 2019 11:06:13 +0000 Tuomas Kuoppala http://tuomaskuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277016-hallitus-hautasi-ilmastotavoitteensa-turpeeseen
Ilmastohysteria ja moraalinen paniikkikuvio http://saarahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276649-ilmastohysteria-ja-moraalinen-paniikkikuvio <p>Elämme ilmastohysterian aikaa. Koko ihmiskunta on herännyt ilmastonmuutokseen, mutta käsittelee aihetta jokseenkin järjenvastaisella tavalla. Sosiologiselta kannalta vallalla olevan ilmastohysterian voidaan katsoa olevan osa laajempaa moraalista paniikkia. Moraalinen paniikki on yhteiskunnassa syntyvä tunne siitä, että jokin ilmiö uhkaa sosiaalista systeemiä. Moraalipaniikilla on usein vaikutuksia yhteisön arvoihin, mielipiteisiin ja ajatteluun. Sillä voi olla myös vaikutuksia poliittiseen lainsäädäntöön sekä vaikutusta henkilön käytännön toimintaan. Ilmastohysterian vallitessa lähes kaikki epäkohdat liitetään ilmastonmuutokseen ja lisäksi ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin.</p><p>Moraalinen paniikkikuvio (sosiologi Stanley Cohen, 1972)</p><ol><li><em>Huoli todennäköisestä uhasta.</em> Moraalinen paniikki syntyy, kun joku havaitaan tai määritellään uhaksi, joka vaarantaa sosiaalisia normeja/ yhteisöä tai koko yhteiskunnan etuja. Tuntemukseen liittyy julkisuudessa yksimielinen käsitys siitä, mikä uhka on. Ilmastohysteriassa se on mm. CO2- uhka, joka nostaa maailmanlaajuista lämpötilaa katastrofaaliseen tasoon.</li><li><em>Vihamielisyys &ldquo;kansanvihollisia&rdquo; ja uhan aiheuttajia kohtaan</em>. &nbsp;Yhteinen vihollinen luodaan ja määritellään. Ilmastohysteriassa yhteinen vihollinen on tietenkin ilmastonmuutos. Lähes kaikki vastenmielinen voidaan liittää tähän ja sitä kautta voidaan myös täsmentää tulevaisuutemme viholliset. &nbsp;</li><li><em>Konsensus siitä, että uhka on todellinen</em>. Uutismediat ja yhteisöt sekä yhteiskunnan jäsenet kuvaavat uhkaa erilaisilla tavoilla, jotka ovat nopeasti tunnistettavissa suurelle yleisölle. Uutisoidaan näyttävästi luonnonkatastrofeista, käytetään tunteisiin vetoavia kuvia sekä esitetään erilaisia kauhuskenaarioita. Esim. YK teki IPCC:n raportin, joka antoi väärää tietoa ilmastonmuutoksesta.</li><li><em>Liioiteltu huoli uhan todellisiin haittoihin nähden.</em> Cohenin mukaan moraalipaniikin huolen ja kohteen todellisten vahinkojen välillä olevaa railoa ei voi varsinaisesti mitata tavanomaisin keinoin. Ilmastohysteriassa kumulatiivinen julkisuus ruokkii itse itseään. Huoli uhasta koetaan lopulta isompana, kuin se todellisuudessa on. Moraalisen paniikin vallitessa todisteita ei tarvita. Uhka on olemassa, ja siihen reagoidaan ennen kuin tieto uhasta edes saavuttaa ymmärtämyksen. Moraalisen paniikin vaara on se, että hysterian ja liioiteltun uhan vallitessa harkinta pettää ja tehdään sellaista, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.</li><li><em>Paniikin synty. </em>Cohenin mukaan moraalipaniikille tyypillistä on huolen yhtäkkinen ilmentymä, mutta se voi myös syntyä kauan pinnan alla muhineen asian ympärille. Viranomaiset ja poliittiset päättäjät reagoivat uhkaan, olipa kyse sitten todellisista tai epätodellisista uhista, tarjoten suoraviivaisia ja näyttäviä ratkaisuehdotuksia ja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Moraalinen paniikki ja siitä johtuvat toimet johtavat yhteiskunnallisiin muutoksiin, sillä on seurauksia poliittiseen lainsäädäntöön ja käytännön toimintaan. Esimerkkinä toimikoon miljoonainvestoinnit vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ilman edes perustason ymmärrystä saavutettavista kokonaishyödyistä tai todellisista ympäristövaikutuksista. Lisäksi useissa maissa on vastaavalta pohjalta jo asetettu tai ollaan asettamassa kiristyksiä ympäristölainsäädäntöihin, jotka rajoittaisivat perinteisten energiamuotojen käyttöä ja edelleenkehitystä monin tavoin. Panikoimisen lisäksi ihmisiä on syyllistetty luomalla epämääräisiä termejä, kuten esimerkiksi &ldquo;hiilijalanjäljen&rdquo; käsite. Ja tämä syyllistäminen on myös onnistunut. Psykologian ammattilaisten mukaan ihmisillä, erityisesti lapsilla ja nuorilla on havaittu lisääntyvää psyykkistä pahoinvointia (pelkotiloja, epätoivoa, voimattomuutta, surua, masennusta, vihaa, häpeää ja riittämättömyyden tunnetta), jota ilmastohysteria vain syventää.</li></ol><p><strong>Loppusanat</strong></p><p>Ilmastohysteriasta on muotoutunut politiikan väline, jota käytetään surutta lyhytnäköisen ja usein tarkoitushakuisen &ldquo;me too&rdquo; &ndash;ympäristöpolitiikan läpirunnomisessa. Ilmastohysteria on enimmäkseen merkityksetöntä retoriikkaa, jolla on hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa. Ilmastohysteriasta johtuen ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin. Eivät ole, ilmasto muuttuu myös ihmisistä riippumattomien tekijöiden johdosta ja näin on tapahtunut jo miljoonia vuosia. Ilmastonmuutokseen tulee suhtautua vakavasti, mutta faktapohjalta ja ilman hysteriaa. Jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, mutta panikoiminen asiassa ei auta, panikoimalla asiassa ainoastaan oma mielenterveys horjuu.</p><p>Viime vaaleista on puhuttu &ldquo;ilmastovaaleina&rdquo;, herääkin kysymys, kuinka paljon tämä vallalla oleva ilmastohysterian-kampanjointi on vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseen?</p><p>Blogin kirjoittaja on ollut enemmän huolissaan ilmastohysteriasta kuin ilmastonmuutoksesta.</p><p>(Kirjoitus löytyy myös blogistani:<a href="https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/">https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/</a>)</p><p><strong>Lähteet:</strong></p><p>The Heartland Institut (2018). The IPCC is still Wrong on Climate Change. Scientists prove it. Haettu: <a href="https://www.heartland.org/news-opinion/news/the-ipcc-is-still-wrong-on-climate-change-scientists-prove-it">https://www.heartland.org/news-opinion/news/the-ipcc-is-still-wrong-on-climate-change-scientists-prove-it</a></p><p>Lawson, M. (2019). Climate hysteria. Connorcourt Publishing.</p><p>Psychology today (2019). Is Climate Change Our Next Mental Health Crisis? Haettu: <u><a href="https://www.psychologytoday.com/us/blog/all-is-well/201905/is-climate-change-our-next-mental-health-crisis">https://www.psychologytoday.com/us/blog/all-is-well/201905/is-climate-change-our-next-mental-health-crisis</a></u></p><p>Virtanen, M. (2019). Ilmastopaniikki. Hoito-opas. Docendo.</p><p>Wikipedia. Moraalipaniikki. Haettu: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalipaniikki">https://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalipaniikki</a></p><p>WUWT (2019). An Analysis of the Climate Change Hysteria. Haettu: <a href="https://wattsupwiththat.com/2019/03/16/%EF%BB%BFan-analysis-of-the-climate-change-hysteria/">https://wattsupwiththat.com/2019/03/16/%EF%BB%BFan-analysis-of-the-climate-change-hysteria/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elämme ilmastohysterian aikaa. Koko ihmiskunta on herännyt ilmastonmuutokseen, mutta käsittelee aihetta jokseenkin järjenvastaisella tavalla. Sosiologiselta kannalta vallalla olevan ilmastohysterian voidaan katsoa olevan osa laajempaa moraalista paniikkia. Moraalinen paniikki on yhteiskunnassa syntyvä tunne siitä, että jokin ilmiö uhkaa sosiaalista systeemiä. Moraalipaniikilla on usein vaikutuksia yhteisön arvoihin, mielipiteisiin ja ajatteluun. Sillä voi olla myös vaikutuksia poliittiseen lainsäädäntöön sekä vaikutusta henkilön käytännön toimintaan. Ilmastohysterian vallitessa lähes kaikki epäkohdat liitetään ilmastonmuutokseen ja lisäksi ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin.

Moraalinen paniikkikuvio (sosiologi Stanley Cohen, 1972)

  1. Huoli todennäköisestä uhasta. Moraalinen paniikki syntyy, kun joku havaitaan tai määritellään uhaksi, joka vaarantaa sosiaalisia normeja/ yhteisöä tai koko yhteiskunnan etuja. Tuntemukseen liittyy julkisuudessa yksimielinen käsitys siitä, mikä uhka on. Ilmastohysteriassa se on mm. CO2- uhka, joka nostaa maailmanlaajuista lämpötilaa katastrofaaliseen tasoon.
  2. Vihamielisyys “kansanvihollisia” ja uhan aiheuttajia kohtaan.  Yhteinen vihollinen luodaan ja määritellään. Ilmastohysteriassa yhteinen vihollinen on tietenkin ilmastonmuutos. Lähes kaikki vastenmielinen voidaan liittää tähän ja sitä kautta voidaan myös täsmentää tulevaisuutemme viholliset.  
  3. Konsensus siitä, että uhka on todellinen. Uutismediat ja yhteisöt sekä yhteiskunnan jäsenet kuvaavat uhkaa erilaisilla tavoilla, jotka ovat nopeasti tunnistettavissa suurelle yleisölle. Uutisoidaan näyttävästi luonnonkatastrofeista, käytetään tunteisiin vetoavia kuvia sekä esitetään erilaisia kauhuskenaarioita. Esim. YK teki IPCC:n raportin, joka antoi väärää tietoa ilmastonmuutoksesta.
  4. Liioiteltu huoli uhan todellisiin haittoihin nähden. Cohenin mukaan moraalipaniikin huolen ja kohteen todellisten vahinkojen välillä olevaa railoa ei voi varsinaisesti mitata tavanomaisin keinoin. Ilmastohysteriassa kumulatiivinen julkisuus ruokkii itse itseään. Huoli uhasta koetaan lopulta isompana, kuin se todellisuudessa on. Moraalisen paniikin vallitessa todisteita ei tarvita. Uhka on olemassa, ja siihen reagoidaan ennen kuin tieto uhasta edes saavuttaa ymmärtämyksen. Moraalisen paniikin vaara on se, että hysterian ja liioiteltun uhan vallitessa harkinta pettää ja tehdään sellaista, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
  5. Paniikin synty. Cohenin mukaan moraalipaniikille tyypillistä on huolen yhtäkkinen ilmentymä, mutta se voi myös syntyä kauan pinnan alla muhineen asian ympärille. Viranomaiset ja poliittiset päättäjät reagoivat uhkaan, olipa kyse sitten todellisista tai epätodellisista uhista, tarjoten suoraviivaisia ja näyttäviä ratkaisuehdotuksia ja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Moraalinen paniikki ja siitä johtuvat toimet johtavat yhteiskunnallisiin muutoksiin, sillä on seurauksia poliittiseen lainsäädäntöön ja käytännön toimintaan. Esimerkkinä toimikoon miljoonainvestoinnit vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ilman edes perustason ymmärrystä saavutettavista kokonaishyödyistä tai todellisista ympäristövaikutuksista. Lisäksi useissa maissa on vastaavalta pohjalta jo asetettu tai ollaan asettamassa kiristyksiä ympäristölainsäädäntöihin, jotka rajoittaisivat perinteisten energiamuotojen käyttöä ja edelleenkehitystä monin tavoin. Panikoimisen lisäksi ihmisiä on syyllistetty luomalla epämääräisiä termejä, kuten esimerkiksi “hiilijalanjäljen” käsite. Ja tämä syyllistäminen on myös onnistunut. Psykologian ammattilaisten mukaan ihmisillä, erityisesti lapsilla ja nuorilla on havaittu lisääntyvää psyykkistä pahoinvointia (pelkotiloja, epätoivoa, voimattomuutta, surua, masennusta, vihaa, häpeää ja riittämättömyyden tunnetta), jota ilmastohysteria vain syventää.

Loppusanat

Ilmastohysteriasta on muotoutunut politiikan väline, jota käytetään surutta lyhytnäköisen ja usein tarkoitushakuisen “me too” –ympäristöpolitiikan läpirunnomisessa. Ilmastohysteria on enimmäkseen merkityksetöntä retoriikkaa, jolla on hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa. Ilmastohysteriasta johtuen ihmiset uskovat yksiselitteisesti ja lähes kyseenalaistamatta, että he ovat syyllisiä kaikkiin ilmastomuutoksiin liittyviin tekijöihin. Eivät ole, ilmasto muuttuu myös ihmisistä riippumattomien tekijöiden johdosta ja näin on tapahtunut jo miljoonia vuosia. Ilmastonmuutokseen tulee suhtautua vakavasti, mutta faktapohjalta ja ilman hysteriaa. Jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, mutta panikoiminen asiassa ei auta, panikoimalla asiassa ainoastaan oma mielenterveys horjuu.

Viime vaaleista on puhuttu “ilmastovaaleina”, herääkin kysymys, kuinka paljon tämä vallalla oleva ilmastohysterian-kampanjointi on vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseen?

Blogin kirjoittaja on ollut enemmän huolissaan ilmastohysteriasta kuin ilmastonmuutoksesta.

(Kirjoitus löytyy myös blogistani:https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/)

Lähteet:

The Heartland Institut (2018). The IPCC is still Wrong on Climate Change. Scientists prove it. Haettu: https://www.heartland.org/news-opinion/news/the-ipcc-is-still-wrong-on-climate-change-scientists-prove-it

Lawson, M. (2019). Climate hysteria. Connorcourt Publishing.

Psychology today (2019). Is Climate Change Our Next Mental Health Crisis? Haettu: https://www.psychologytoday.com/us/blog/all-is-well/201905/is-climate-change-our-next-mental-health-crisis

Virtanen, M. (2019). Ilmastopaniikki. Hoito-opas. Docendo.

Wikipedia. Moraalipaniikki. Haettu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalipaniikki

WUWT (2019). An Analysis of the Climate Change Hysteria. Haettu: https://wattsupwiththat.com/2019/03/16/%EF%BB%BFan-analysis-of-the-climate-change-hysteria/

]]>
112 http://saarahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276649-ilmastohysteria-ja-moraalinen-paniikkikuvio#comments Ilmastohysteria Ilmastonmuutos Moraalinen paniikkikuvio Tue, 28 May 2019 06:12:21 +0000 Saara Huhtasaari http://saarahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276649-ilmastohysteria-ja-moraalinen-paniikkikuvio
IPCC:lle vaihtoehtoinen strategia? http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276594-ipcclle-vaihtoehtoinen-strategia <p><em>Johtopäätös</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Kun IPCC:n tähän mennessä hypoteettisena pidettävälle, ilman näyttöä todellisuudesta olevalle ilmaston herkkyydelle ei tieteellistä perustetta näytä olevan, YK:n poliitikkojen on syytä varautua vaihtoehtoiseen strategiaan uhkaavien menetysten estämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ensisijaisena vaihtoehtona näen sen, että Pariisin sopimuksen toimimattomiksi ratkaisuiksi osoittautuneet hiilidioksidipäästöjen leikkaukset korvataan esimerkiksi toimenpiteillä luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin sopeutumisiksi.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC YK:n poliitikot ovat perustaneet jo 1980-luvun lopulla, minkä tehtäväksi on määritelty tieteellisen näytön hakeminen ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle. Nyt siitä on jo kulunut 30 vuotta, eikä tätä näyttöä todellisuudesta vieläkään ole olemassa.</p><p>&nbsp;</p><p>LVI-päivillä jo 1990 esitin esitelmäni johdannossa asiasta mm. seuraavaa:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Ihmisen vaikutusvallan kasvaessa paikalliset ilmansuojeluongelmat ovat muuttuneet vähitellen alueellisiksi ja alueelliset edelleen maailmanlaajuisiksi. Ongelman hallintaa vaikeuttaa sen suunnaton suuruus. Yksi maa ei paljon asiaan voi vaikuttaa, ellei koko maailma ole siinä mukana. Kun kuvaan tulee mukaan vielä sen monitieteellisyys ja yhdenkin tieteenalan vaikea hallittavuus, [voidaan] ymmärtää ihmisen rajalliset mahdollisuudet ratkaista ilmansuojeluongelmia.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Ongelmien vakavuus huomioonottaen tiedon ja omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus ei kuitenkaan saa olla ilmansuojelutoimenpiteiden este. On vain yksinkertaisesti luotettava siihen, että tarvittavat lisäkeinot opitaan työtä tekemällä.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Käytettävissä olevista, ilmastomalleihin perustuvista ilmastoherkkyyksistä &ndash; so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa - IPCC on omaksunut sellaiset, jotka vasta hypoteettisesti, ilman näyttöä todellisuudesta, katsotaan ihmisperäisiksi oletettujen hiilidioksidipäästöjen aiheuttamiksi.Tällä tavalla IPCC on ilmastoherkkyydeksi omaksunut keskimäärin arvon noin 3 C-astetta, vaihtelun ollessa välillä 4,5 &ndash; 1,5 C-astetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Asiaa itsenäisesti tutkineiden asiantuntijoiden luottamus IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen kyseenalaistuu jo siinä, että se on varsin epätarkka ja liioiteltu, jopa niin pitkälle, että sitä ei voida erottaa nollasta. Miksi näin? Ensinnäkin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostendien on aina todettu seuraavan ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin. Toiseksi ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista ovat viimeaikoina olleet vain luokkka 4-5 % hiilidioksidin kokonaispäästöistä, mikä tarkoittaa sitä, että luonnonlakien mukaan viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakaan tuon fossiilisista polttoaineista peräisin olevan hiilidioksidin osuus on korkeintaan vain tuo 4-5 %. Kolmanneksi vielä todettakoon, että IPCC:n omaksumilla ilmastomallituloksilla ei ole pystytty ilmaston tulevia lämpötiloja ennustamaan eikä menneitä lämpötiloja arvioimaan. Jne.</p><p>&nbsp;</p><p>Kasvihuonekaasulla vertauskuvallisesti tarkoitetaan niitä ilmakehässä olevia kaasuja, jotka hillitsevät alailmakehän jäähtymistä vertauskuvallisesti samaan tapaan kuin kasvihuoneen lasikatot ja lasiseinät hillitsevät kasvihuoneen sisäosan jäähtymistä. Vaikka tällaisia kaasuja on useita, niistä vain vesihöyry on ainoa, jolla on todettu varteenotettava merkitys.</p><p>&nbsp;</p><p>Todellisuudessa kasvihuoneissa olevista kaasuista vain hiilidioksidilla on ilmakehässä samanlainen vaikutus kuin kasvihuoneessakin, kun se yhteyttämistä lisäämällä vaikuttaa kummassakin samalla tavalla kasvillisuutta edistävästi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olen jo aikaisemmin todennut, että uuden hallituksemme koostumuksesta riippumatta, sen on syytä ensisijaisesti ja todella tieteellisten asiantuntijoiden kanssa selvitettävä, ovatko Pariisin sopimuksen mukaiset leikkaukset asianmukaisia vai epäasianmukaisia. Oman käsitykseni mukaan ne ovat epäasianmukaisia, koska ne eivät perustu näyttöön todellisuudesta. Näkemykseni mukaan hallituksemme on Pariisin sopimuksen sijasta asianmukaista turvautua em. vaihtoehtoiseen strategiaan ja EU:n puheenjohtajuuden aikana varautua se myös asianmukaisesti esittämään se muidenkin EU-maiden harkittavaksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Johtopäätös

 

Kun IPCC:n tähän mennessä hypoteettisena pidettävälle, ilman näyttöä todellisuudesta olevalle ilmaston herkkyydelle ei tieteellistä perustetta näytä olevan, YK:n poliitikkojen on syytä varautua vaihtoehtoiseen strategiaan uhkaavien menetysten estämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ensisijaisena vaihtoehtona näen sen, että Pariisin sopimuksen toimimattomiksi ratkaisuiksi osoittautuneet hiilidioksidipäästöjen leikkaukset korvataan esimerkiksi toimenpiteillä luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin sopeutumisiksi.

 

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC YK:n poliitikot ovat perustaneet jo 1980-luvun lopulla, minkä tehtäväksi on määritelty tieteellisen näytön hakeminen ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle. Nyt siitä on jo kulunut 30 vuotta, eikä tätä näyttöä todellisuudesta vieläkään ole olemassa.

 

LVI-päivillä jo 1990 esitin esitelmäni johdannossa asiasta mm. seuraavaa:

 

Ihmisen vaikutusvallan kasvaessa paikalliset ilmansuojeluongelmat ovat muuttuneet vähitellen alueellisiksi ja alueelliset edelleen maailmanlaajuisiksi. Ongelman hallintaa vaikeuttaa sen suunnaton suuruus. Yksi maa ei paljon asiaan voi vaikuttaa, ellei koko maailma ole siinä mukana. Kun kuvaan tulee mukaan vielä sen monitieteellisyys ja yhdenkin tieteenalan vaikea hallittavuus, [voidaan] ymmärtää ihmisen rajalliset mahdollisuudet ratkaista ilmansuojeluongelmia.

 

Ongelmien vakavuus huomioonottaen tiedon ja omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus ei kuitenkaan saa olla ilmansuojelutoimenpiteiden este. On vain yksinkertaisesti luotettava siihen, että tarvittavat lisäkeinot opitaan työtä tekemällä.”

 

Käytettävissä olevista, ilmastomalleihin perustuvista ilmastoherkkyyksistä – so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa - IPCC on omaksunut sellaiset, jotka vasta hypoteettisesti, ilman näyttöä todellisuudesta, katsotaan ihmisperäisiksi oletettujen hiilidioksidipäästöjen aiheuttamiksi.Tällä tavalla IPCC on ilmastoherkkyydeksi omaksunut keskimäärin arvon noin 3 C-astetta, vaihtelun ollessa välillä 4,5 – 1,5 C-astetta.

 

Asiaa itsenäisesti tutkineiden asiantuntijoiden luottamus IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen kyseenalaistuu jo siinä, että se on varsin epätarkka ja liioiteltu, jopa niin pitkälle, että sitä ei voida erottaa nollasta. Miksi näin? Ensinnäkin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostendien on aina todettu seuraavan ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin. Toiseksi ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista ovat viimeaikoina olleet vain luokkka 4-5 % hiilidioksidin kokonaispäästöistä, mikä tarkoittaa sitä, että luonnonlakien mukaan viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakaan tuon fossiilisista polttoaineista peräisin olevan hiilidioksidin osuus on korkeintaan vain tuo 4-5 %. Kolmanneksi vielä todettakoon, että IPCC:n omaksumilla ilmastomallituloksilla ei ole pystytty ilmaston tulevia lämpötiloja ennustamaan eikä menneitä lämpötiloja arvioimaan. Jne.

 

Kasvihuonekaasulla vertauskuvallisesti tarkoitetaan niitä ilmakehässä olevia kaasuja, jotka hillitsevät alailmakehän jäähtymistä vertauskuvallisesti samaan tapaan kuin kasvihuoneen lasikatot ja lasiseinät hillitsevät kasvihuoneen sisäosan jäähtymistä. Vaikka tällaisia kaasuja on useita, niistä vain vesihöyry on ainoa, jolla on todettu varteenotettava merkitys.

 

Todellisuudessa kasvihuoneissa olevista kaasuista vain hiilidioksidilla on ilmakehässä samanlainen vaikutus kuin kasvihuoneessakin, kun se yhteyttämistä lisäämällä vaikuttaa kummassakin samalla tavalla kasvillisuutta edistävästi.

 

 

Olen jo aikaisemmin todennut, että uuden hallituksemme koostumuksesta riippumatta, sen on syytä ensisijaisesti ja todella tieteellisten asiantuntijoiden kanssa selvitettävä, ovatko Pariisin sopimuksen mukaiset leikkaukset asianmukaisia vai epäasianmukaisia. Oman käsitykseni mukaan ne ovat epäasianmukaisia, koska ne eivät perustu näyttöön todellisuudesta. Näkemykseni mukaan hallituksemme on Pariisin sopimuksen sijasta asianmukaista turvautua em. vaihtoehtoiseen strategiaan ja EU:n puheenjohtajuuden aikana varautua se myös asianmukaisesti esittämään se muidenkin EU-maiden harkittavaksi.

]]>
33 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276594-ipcclle-vaihtoehtoinen-strategia#comments Ilmastonmuutos Vaihtoehtoinen strategia Mon, 27 May 2019 05:15:49 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276594-ipcclle-vaihtoehtoinen-strategia
Ympäristölle ja ilmastolle haitalliset tuet, miksi tätä ei mainita?! http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276543-ymparistolle-ja-ilmastolle-haitalliset-tuet-miksi-tata-ei-mainita <p>Suomessa tuetaan hedelmöityshoitoja julkisista varoista. Nykyään julkisen terveydenhuollon osuus kaikista hedelmöityshoidoista on jo yli puolet. Myös yksityisen puolen hoidoista voi saada Kela-korvausta. Vuonna 2016 6,5 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista oli hedelmöityshoitojen tuloksia. Osuus on ollut kasvussa. Nykyään voidaan olla jo yli seitsemän prosentin.</p><p>Lisäksi keinomenetelmillä yhteensä (eri menetelmät yhteen) poikia syntyy vielä luonnollistakin enemmän. Jo ilman keinomenetelmiä oleva tilanne, jossa poikia syntyy selvästi enemmän, aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia.</p><p>Hedelmöityshoitojen tukeminen julkisin varoin on lopetettava ympäristölle ja ilmastolle haitallisena tukena. Jos nämä tuhannet lapset vuosittain jäisivät syntymättä (ja kaikki heidän jälkeläisensä), ympäristö- ja kasvihuonekaasukuormitus olisi selvästi pienempi. Vaikutus kasautuu todella suureksi, kun mennään vain muutama sata vuotta ajassa eteenpäin. Onko tässä kyseessä Suomen kaikista haitallisin tuki ilmaston ja ympäristön kannalta? Vaikuttaisi siltä. Silti siitä ei julkisuudessa puhuta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa tuetaan hedelmöityshoitoja julkisista varoista. Nykyään julkisen terveydenhuollon osuus kaikista hedelmöityshoidoista on jo yli puolet. Myös yksityisen puolen hoidoista voi saada Kela-korvausta. Vuonna 2016 6,5 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista oli hedelmöityshoitojen tuloksia. Osuus on ollut kasvussa. Nykyään voidaan olla jo yli seitsemän prosentin.

Lisäksi keinomenetelmillä yhteensä (eri menetelmät yhteen) poikia syntyy vielä luonnollistakin enemmän. Jo ilman keinomenetelmiä oleva tilanne, jossa poikia syntyy selvästi enemmän, aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Hedelmöityshoitojen tukeminen julkisin varoin on lopetettava ympäristölle ja ilmastolle haitallisena tukena. Jos nämä tuhannet lapset vuosittain jäisivät syntymättä (ja kaikki heidän jälkeläisensä), ympäristö- ja kasvihuonekaasukuormitus olisi selvästi pienempi. Vaikutus kasautuu todella suureksi, kun mennään vain muutama sata vuotta ajassa eteenpäin. Onko tässä kyseessä Suomen kaikista haitallisin tuki ilmaston ja ympäristön kannalta? Vaikuttaisi siltä. Silti siitä ei julkisuudessa puhuta.

]]>
2 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276543-ymparistolle-ja-ilmastolle-haitalliset-tuet-miksi-tata-ei-mainita#comments Ilmastonmuutos Ympäristölle haitalliset tuet Sat, 25 May 2019 19:31:23 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276543-ymparistolle-ja-ilmastolle-haitalliset-tuet-miksi-tata-ei-mainita
Podcast-sarja eurovaaliehdokkaista: Tiina Sandberg (SKP) http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp <p>Tein neliosaisen podcast-sarjan eurovaaliehdokkaista. Tarkoituksena oli ehtiä haastattelemaan jokaisen puolueen yksi ehdokas, mutta valitettavasti aikataulu ei antanut periksi. Neliosaisessa sarjassa puolueina on mukana satunnaisgeneraattorin kautta: SDP, KD, SKP ja Vasemmistoliitto.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisessa osassa haastattelin Suomen kommunistisen puolueen Tiina Sandbergia. Sandbergin mukaan Suomen naapurissa asuu 200 kiloinen bodari, jonka kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.</p><p><br />Eurovaaliteemojen johdosta grilli kuumeni. Sandberg ajaa Suomen eroa EU:sta, koska hänen mukaansa nettomaksajana Suomi ei hyödy unionista.</p><p>Parlamenttiin Sandberg haluaa lähteä pohjustamaan Suomen eroa EU:sta luomassa säännöt, millä EU:sta voidaan erota. Brexit hänen mukaansa on EU:n luoma varoittava esimerkki, jota valmistellaan vain pääomat sekä yritykset edellä. Unohtaen eron tuomat vaikutukset ihmisten elämään.</p><p>Haastattelussa myös keskustellaan työnluonteen muuttumisesta Euroopassa sekä puhutaan uuden Unionin luomisesta kaadetun EU:n tilalle.</p><p><a href="https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-tiina-sandberg">Tiina Sandberg SKP</a>&nbsp;(<a href="https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-tiina-sandberg">https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-tiina-sandberg</a>).</p><p>1. Osa Mikkel Näkkäläjärvi:&nbsp;http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi</p><p>2. Osa Tiina Sandberg:&nbsp;http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp</p><p>3. Osa Sari Essayah:&nbsp;<a href="http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276517-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-sari-essayah-kd">http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276517-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-sari-essayah-kd</a></p><p>4. Osa Miila Halonen:&nbsp;<a href="http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276520-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-miila-halonen-vas">http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276520-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-miila-halonen-vas</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tein neliosaisen podcast-sarjan eurovaaliehdokkaista. Tarkoituksena oli ehtiä haastattelemaan jokaisen puolueen yksi ehdokas, mutta valitettavasti aikataulu ei antanut periksi. Neliosaisessa sarjassa puolueina on mukana satunnaisgeneraattorin kautta: SDP, KD, SKP ja Vasemmistoliitto.

 

Toisessa osassa haastattelin Suomen kommunistisen puolueen Tiina Sandbergia. Sandbergin mukaan Suomen naapurissa asuu 200 kiloinen bodari, jonka kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.


Eurovaaliteemojen johdosta grilli kuumeni. Sandberg ajaa Suomen eroa EU:sta, koska hänen mukaansa nettomaksajana Suomi ei hyödy unionista.

Parlamenttiin Sandberg haluaa lähteä pohjustamaan Suomen eroa EU:sta luomassa säännöt, millä EU:sta voidaan erota. Brexit hänen mukaansa on EU:n luoma varoittava esimerkki, jota valmistellaan vain pääomat sekä yritykset edellä. Unohtaen eron tuomat vaikutukset ihmisten elämään.

Haastattelussa myös keskustellaan työnluonteen muuttumisesta Euroopassa sekä puhutaan uuden Unionin luomisesta kaadetun EU:n tilalle.

Tiina Sandberg SKP (https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-tiina-sandberg).

1. Osa Mikkel Näkkäläjärvi: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi

2. Osa Tiina Sandberg: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp

3. Osa Sari Essayah: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276517-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-sari-essayah-kd

4. Osa Miila Halonen: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276520-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-miila-halonen-vas

 

 

]]>
0 http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp#comments Eurovaalit 2019 Ilmastonmuutos SKP Tiina Sandberg Venäjä Fri, 24 May 2019 17:16:41 +0000 Teemu Hiilinen http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp
Podcast-sarja eurovaaliehdokkaista: Mikkel Näkkäläjärvi http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi <p>Tein neliosaisen podcast-sarjan eurovaaliehdokkaista. Tarkoituksena oli ehtiä haastattelemaan jokaisen puolueen yksi ehdokas, mutta valitettavasti aikataulu ei antanut periksi. Neliosaisessa sarjassa puolueina on mukana satunnaisgeneraattorin kautta: SDP, KD, SKP ja Vasemmistoliitto.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäisessä osassa haastattelin SDP:n eurovaaliehdokasta Mikkel Näkkäläjärveä. Haastattelu on tehty eurovaalikampanjan ensimmäisenä päivänä, ennen Näkkäläjärveen kohdistunutta kohua.</p><p>&nbsp;</p><p>Podcastissa Näkkäläjärvi käy läpi tärkeimmät tavoitteensa eurovaaleissa sekä joutuu Hiilisen grilliin EU:n rauhanprojektista. Näkkäläjärvi väittää EU:n olevan Euroopan suurin rauhanprojekti, mutta onko EU vain ulkoistanut sotansa pois omalta maaperältään.&nbsp;</p><p>Oheisesta linkistä pääset kuuntelemaan Näkkäläjärven haastattelun, jossa muina aiheina ovat eurooppalaiset arvot, ilmastonmuutos sekä työn prekarisoituminen.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-mikkel-nakkalajarvi" target="_blank">Hiilisen grilli -podcast</a>&nbsp;(<a href="https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-mikkel-nakkalajarvi">https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-mikkel-nakkalajarvi</a>).</p><p>&nbsp;</p><p>1. Osa Mikkel Näkkäläjärvi:&nbsp;http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi</p><p>2. Osa Tiina Sandberg:&nbsp;http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp</p><p>3. Osa Sari Essayah:&nbsp;<a href="http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276517-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-sari-essayah-kd">http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276517-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-sari-essayah-kd</a></p><p>4. Osa Miila Halonen:&nbsp;<a href="http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276520-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-miila-halonen-vas">http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276520-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-miila-halonen-vas</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tein neliosaisen podcast-sarjan eurovaaliehdokkaista. Tarkoituksena oli ehtiä haastattelemaan jokaisen puolueen yksi ehdokas, mutta valitettavasti aikataulu ei antanut periksi. Neliosaisessa sarjassa puolueina on mukana satunnaisgeneraattorin kautta: SDP, KD, SKP ja Vasemmistoliitto.

 

Ensimmäisessä osassa haastattelin SDP:n eurovaaliehdokasta Mikkel Näkkäläjärveä. Haastattelu on tehty eurovaalikampanjan ensimmäisenä päivänä, ennen Näkkäläjärveen kohdistunutta kohua.

 

Podcastissa Näkkäläjärvi käy läpi tärkeimmät tavoitteensa eurovaaleissa sekä joutuu Hiilisen grilliin EU:n rauhanprojektista. Näkkäläjärvi väittää EU:n olevan Euroopan suurin rauhanprojekti, mutta onko EU vain ulkoistanut sotansa pois omalta maaperältään. 

Oheisesta linkistä pääset kuuntelemaan Näkkäläjärven haastattelun, jossa muina aiheina ovat eurooppalaiset arvot, ilmastonmuutos sekä työn prekarisoituminen.

 

Hiilisen grilli -podcast (https://soundcloud.com/teemu-hiilinen/hiilisen-grilli-mikkel-nakkalajarvi).

 

1. Osa Mikkel Näkkäläjärvi: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi

2. Osa Tiina Sandberg: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276468-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-tiina-sandberg-skp

3. Osa Sari Essayah: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276517-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-sari-essayah-kd

4. Osa Miila Halonen: http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276520-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-miila-halonen-vas

]]>
0 http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi#comments Eurovaalit 2019 Ilmastonmuutos Mikkel Näkkäläjärvi Prekarisaatio SDP Fri, 24 May 2019 16:45:57 +0000 Teemu Hiilinen http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276465-podcast-sarja-eurovaaliehdokkaista-mikkel-nakkalajarvi
EU -vaalien uhkakuvat http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276342-eu-vaalien-uhkakuvat <p>&nbsp;</p><p>EU-komission pääsihteeriä Martin Selmayria haastateltiin eilen (21.5) YLE:llä. Hän kertoi, että tulevat EU-vaalit on historian tärkeimmät. No, näinhän aina sanotaan vaaleista. Mutta ehkä olennaisempaa oli, mitä hän sanoi vaalien merkityksestä. Selmayr kertoi, että EU:lla on lukuisia uhkia, Trump, Kiina ja Venäjä, joiden takia EU:n täytyy tiivistää rivejään.</p><p>Ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun ulkoiset uhat ovat pontimena sille, että valtiovalta haluaa lisää valtaa. Näin on käynyt kautta historian. Nyt on vielä niin, että uhkien joukkoon on nopeassa tahdissa (oikeastaan viimeisen vuoden aikana) ilmestynyt ilmastonmuutos, jonka on sekin sanottu vaativan nimenomaan EU:n aseman vahvistamista. Tietenkään ei sanota, että vahvistaminen tapahtuu tässäkin tapauksessa jäsenvaltioiden kustannuksella. &nbsp;</p><p>Mutta entä nämä ulkoiset uhat? Suomessa uhkakuva yksi on tietenkin Venäjä. Venäjän, tai oikeastaan Vladimir Putinin uhkaava rooli on saanut lähes hysteeriset mittasuhteet ainakin mediassa: miten Putin sekoittaa vaalitulokset ja hajottaa koko EU:n. Minulla ei ole Venäjän suhteen mitään erityisiä sympatioita tai harhakuvia. Mieleeni tulee aina Washingtonin osavaltion senaattorin Henry Jacksonin Afganistanin miehityksen jälkeen esittämä arvio, että Neuvostoliito on kuin hotellivaras, joka kokeilee jokaista ovea, josko sieltä löytyisi jotain varastettavaa. Ikävä kyllä tämä luonnehdinta tulee mieleen, kun seuraa Venäjä politiikkaan Putinin hallituskaudella. Ongelma vaan on siinä, että Euroopassa Venäjän aggressiota on hoidettu lähinnä verbaalisella tasolla. Tulos on sen mukainen. Syy ei ole se, etteikö Putinin roolista puhuttaisi riittävästi, vaan siinä, että konkreettiset toimet ovat jääneet kokonaan uupumaan (Nordstream &ndash;öljyputki, rahoitusmarkkinaboikotin puuttuminen, ei aseapua Ukrainalle jne.)</p><p>Toisaalta täytyy sanoa, että jotenkin myös uhkan mittasuhteet ovat vääristyneet. Venäjän BKT on luokkaa 1600 miljardia dollaria, siinä missä EU:n vastaava luku on yli kymmenen kertaa suurempi eli 17300 miljardia, USA:n 19500 ja Kiinan 12200. Ei Venäjä ole mikään suurvalta samassa mielessä kuin USA tai Kiina. Absurdia myös ajatella, Venäjä kykenisi jotenkin hajottamaan Euroopan Unionin. Pitkässä juoksussa Venäjän hajoaminen taitaa olla todennäköisempää.</p><p>Kiina on jo ihan eri asia, ja olisin paljon huolestuneempi siitä, että Kiina käyttää hyväkseen Euroopan valtioiden &rdquo;heikkoja lenkkejä&rdquo; ja eurooppalaisten kyvyttömyyttä/haluttomuutta puolustaa omia etujaan. Tässä suhteessa Euroopan ja USA:n välillä on todella valtava ero, mitä ehkä kuvastaa (puuttuva) ajatusleikki siitä, että Kiina pyrkisi hajottamaan Yhdysvallat. Meikäläisessä keskustelussa Yhdysvaltojen ja Kiinan kiista on ainakin mediassa tulkittu hyvin yksisilmäisesti vain Donald Trumpin oikutteluksi, temppuiluksi ja riitelyksi ikään kuin USA olisi &rdquo;se paha&rdquo; ja Kiina &rdquo;se hyvä&rdquo;. Tosiasia kuitenkin on, että USA:ssa Kiina politiikalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Trumpin kanssa. Kysymys ei puoluepolitiikasta eikä henkilöistä (vaikka niin moni haluaa aina personoida ongelmat joihinkin vastemielisinä pitämiinsä henkilöihin). Toisaalta minusta on paha virhe pitää käytävässä &rdquo;kauppasodassa&rdquo; Yhdysvaltoja syyllisenä. USA on kuitenkin oikealla asialla siinä, että nykyinen tilanne on kestämätön. Kiinalaiset ja ei-kiinalaiset yritykset ovat kilpailutilanteessa valovuosien päässä toisistaan. Kiinalaiset ovat valtiollisia yrityksiä, niillä on valtion pankkijärjestelmän (ja viime kädessä valtion) avokätinen tuki ja kotimassaan niillä on (tariffeista riippumaata) voimakas protektionistinen selkänoja. Valuuttakurssi on kaukana oikeasta tasostaan tuottaen Kiinalle massiivisen kilpailuedun ulkomaankaupassa. Ei maailmantalous voi toimia tällaisilla pelisäännöillä. Jos Eurooppaa käyttäytyy järkevästi, se tukee Yhdysvaltojen pyrkimyksiä päästä ratkaisuun, jossa kauppaa käydään markkinatalouden pelisäännöillä. Status quo (nykytila) ei ole sen paremmin Suomen kuin Euroopan edun mukaista.</p><p>Ilmaston muutos on Euroopalle uhkakuva, mutta ehkä enemmänkin siksi, että Eurooppa omassa ideologisessa pudasoppisuudessan harjoittaa politiikkaa, joka jäädyttää talouskasvun lopullisesti. Siinä missä USA on kasvanut lähes &rdquo;normaalisti&rdquo;, Euroopan talous polkee paikallaan. Työttömyysaste on USA:ssa 3.6, Euroopassa lähes kaksinkertainen (6.5 %). Jotain on todella pahasti pielessä Euroopassa. Ja suunta on vain pahempaan päin (terveisiä vaan Säätytalolle). Ilmastonmuutoksen torjunta saa varmasti yrityksiä hakeutumaan muualle, verotus kiristyy, julkiset menot kasvavat, markkinat ja kilpailu toimivat entistä huonommin.</p><p>Ei voi tietenkään sanoa, etteikö mitään uhkia olisi. Mutta kai se ilmeisin uhka &ndash; jonka Selmayrkin &rdquo;unohti - on väestön räjähdys, jota oheinen YK:n ennuste havainnollistanee. Afrikkaan ja Lähi-itään ilmestyy vuosisadan loppuun mennessä neljä miljardia ihmistä, jotka olettavasti yrittävät hakeutua Eurooppaan. Eurooppa on yhtä vähän valmistautunut uuteen kriisiin kuin 2015, ja on vaikea nähdä, että mitään pysyvää ratkaisua harjoitettavasta politiikasta kyettäisiin tekemään lähitulevaisuudessa. Euroopassa elää illuusio siitä, että Eurooppa kykenisi jotenkin vaikuttamaan elintasoon tai väestön kasvuun esimerkiksi Afrikassa. Ajatus on yhtä absurdi kuin olettaa, että Kauniaisten kaupunki kykenisi rahoittamaan muun Suomen elintason nousun Kauniaisten tasolle. Yhtä absurdia on kuvitella, että eurooppalaiset työmarkkinat ja hyvinvointivaltiot kykenisivät jokin sulattamaan massiivisen siirtolaisuuden. Siksi on masentavaa, että tähän ongelmaan ei ole haluttu paneutua käynnissä olevassa vaalikeskustelussa muutoin kuin hakemalla siihen taivasta hiveleviä verbaalisia ratkaisuja. Suomella on &ndash; kiitos maantieteen &ndash; kohtuuliset mahdollisuudet välttää kaikkein pahimmat ongelmat tässä suhteessa, mutta se edellyttäisi jonkinlaista realismia sen suhteen, mikä on Suomen rooli maailmassa. Jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, sanottakoon se nyt selvästi: Suomi ei ole suurvalta, eikä halua suurvallaksi. Ei sen paremmin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin moraalisestikaan. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

EU-komission pääsihteeriä Martin Selmayria haastateltiin eilen (21.5) YLE:llä. Hän kertoi, että tulevat EU-vaalit on historian tärkeimmät. No, näinhän aina sanotaan vaaleista. Mutta ehkä olennaisempaa oli, mitä hän sanoi vaalien merkityksestä. Selmayr kertoi, että EU:lla on lukuisia uhkia, Trump, Kiina ja Venäjä, joiden takia EU:n täytyy tiivistää rivejään.

Ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun ulkoiset uhat ovat pontimena sille, että valtiovalta haluaa lisää valtaa. Näin on käynyt kautta historian. Nyt on vielä niin, että uhkien joukkoon on nopeassa tahdissa (oikeastaan viimeisen vuoden aikana) ilmestynyt ilmastonmuutos, jonka on sekin sanottu vaativan nimenomaan EU:n aseman vahvistamista. Tietenkään ei sanota, että vahvistaminen tapahtuu tässäkin tapauksessa jäsenvaltioiden kustannuksella.  

Mutta entä nämä ulkoiset uhat? Suomessa uhkakuva yksi on tietenkin Venäjä. Venäjän, tai oikeastaan Vladimir Putinin uhkaava rooli on saanut lähes hysteeriset mittasuhteet ainakin mediassa: miten Putin sekoittaa vaalitulokset ja hajottaa koko EU:n. Minulla ei ole Venäjän suhteen mitään erityisiä sympatioita tai harhakuvia. Mieleeni tulee aina Washingtonin osavaltion senaattorin Henry Jacksonin Afganistanin miehityksen jälkeen esittämä arvio, että Neuvostoliito on kuin hotellivaras, joka kokeilee jokaista ovea, josko sieltä löytyisi jotain varastettavaa. Ikävä kyllä tämä luonnehdinta tulee mieleen, kun seuraa Venäjä politiikkaan Putinin hallituskaudella. Ongelma vaan on siinä, että Euroopassa Venäjän aggressiota on hoidettu lähinnä verbaalisella tasolla. Tulos on sen mukainen. Syy ei ole se, etteikö Putinin roolista puhuttaisi riittävästi, vaan siinä, että konkreettiset toimet ovat jääneet kokonaan uupumaan (Nordstream –öljyputki, rahoitusmarkkinaboikotin puuttuminen, ei aseapua Ukrainalle jne.)

Toisaalta täytyy sanoa, että jotenkin myös uhkan mittasuhteet ovat vääristyneet. Venäjän BKT on luokkaa 1600 miljardia dollaria, siinä missä EU:n vastaava luku on yli kymmenen kertaa suurempi eli 17300 miljardia, USA:n 19500 ja Kiinan 12200. Ei Venäjä ole mikään suurvalta samassa mielessä kuin USA tai Kiina. Absurdia myös ajatella, Venäjä kykenisi jotenkin hajottamaan Euroopan Unionin. Pitkässä juoksussa Venäjän hajoaminen taitaa olla todennäköisempää.

Kiina on jo ihan eri asia, ja olisin paljon huolestuneempi siitä, että Kiina käyttää hyväkseen Euroopan valtioiden ”heikkoja lenkkejä” ja eurooppalaisten kyvyttömyyttä/haluttomuutta puolustaa omia etujaan. Tässä suhteessa Euroopan ja USA:n välillä on todella valtava ero, mitä ehkä kuvastaa (puuttuva) ajatusleikki siitä, että Kiina pyrkisi hajottamaan Yhdysvallat. Meikäläisessä keskustelussa Yhdysvaltojen ja Kiinan kiista on ainakin mediassa tulkittu hyvin yksisilmäisesti vain Donald Trumpin oikutteluksi, temppuiluksi ja riitelyksi ikään kuin USA olisi ”se paha” ja Kiina ”se hyvä”. Tosiasia kuitenkin on, että USA:ssa Kiina politiikalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Trumpin kanssa. Kysymys ei puoluepolitiikasta eikä henkilöistä (vaikka niin moni haluaa aina personoida ongelmat joihinkin vastemielisinä pitämiinsä henkilöihin). Toisaalta minusta on paha virhe pitää käytävässä ”kauppasodassa” Yhdysvaltoja syyllisenä. USA on kuitenkin oikealla asialla siinä, että nykyinen tilanne on kestämätön. Kiinalaiset ja ei-kiinalaiset yritykset ovat kilpailutilanteessa valovuosien päässä toisistaan. Kiinalaiset ovat valtiollisia yrityksiä, niillä on valtion pankkijärjestelmän (ja viime kädessä valtion) avokätinen tuki ja kotimassaan niillä on (tariffeista riippumaata) voimakas protektionistinen selkänoja. Valuuttakurssi on kaukana oikeasta tasostaan tuottaen Kiinalle massiivisen kilpailuedun ulkomaankaupassa. Ei maailmantalous voi toimia tällaisilla pelisäännöillä. Jos Eurooppaa käyttäytyy järkevästi, se tukee Yhdysvaltojen pyrkimyksiä päästä ratkaisuun, jossa kauppaa käydään markkinatalouden pelisäännöillä. Status quo (nykytila) ei ole sen paremmin Suomen kuin Euroopan edun mukaista.

Ilmaston muutos on Euroopalle uhkakuva, mutta ehkä enemmänkin siksi, että Eurooppa omassa ideologisessa pudasoppisuudessan harjoittaa politiikkaa, joka jäädyttää talouskasvun lopullisesti. Siinä missä USA on kasvanut lähes ”normaalisti”, Euroopan talous polkee paikallaan. Työttömyysaste on USA:ssa 3.6, Euroopassa lähes kaksinkertainen (6.5 %). Jotain on todella pahasti pielessä Euroopassa. Ja suunta on vain pahempaan päin (terveisiä vaan Säätytalolle). Ilmastonmuutoksen torjunta saa varmasti yrityksiä hakeutumaan muualle, verotus kiristyy, julkiset menot kasvavat, markkinat ja kilpailu toimivat entistä huonommin.

Ei voi tietenkään sanoa, etteikö mitään uhkia olisi. Mutta kai se ilmeisin uhka – jonka Selmayrkin ”unohti - on väestön räjähdys, jota oheinen YK:n ennuste havainnollistanee. Afrikkaan ja Lähi-itään ilmestyy vuosisadan loppuun mennessä neljä miljardia ihmistä, jotka olettavasti yrittävät hakeutua Eurooppaan. Eurooppa on yhtä vähän valmistautunut uuteen kriisiin kuin 2015, ja on vaikea nähdä, että mitään pysyvää ratkaisua harjoitettavasta politiikasta kyettäisiin tekemään lähitulevaisuudessa. Euroopassa elää illuusio siitä, että Eurooppa kykenisi jotenkin vaikuttamaan elintasoon tai väestön kasvuun esimerkiksi Afrikassa. Ajatus on yhtä absurdi kuin olettaa, että Kauniaisten kaupunki kykenisi rahoittamaan muun Suomen elintason nousun Kauniaisten tasolle. Yhtä absurdia on kuvitella, että eurooppalaiset työmarkkinat ja hyvinvointivaltiot kykenisivät jokin sulattamaan massiivisen siirtolaisuuden. Siksi on masentavaa, että tähän ongelmaan ei ole haluttu paneutua käynnissä olevassa vaalikeskustelussa muutoin kuin hakemalla siihen taivasta hiveleviä verbaalisia ratkaisuja. Suomella on – kiitos maantieteen – kohtuuliset mahdollisuudet välttää kaikkein pahimmat ongelmat tässä suhteessa, mutta se edellyttäisi jonkinlaista realismia sen suhteen, mikä on Suomen rooli maailmassa. Jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, sanottakoon se nyt selvästi: Suomi ei ole suurvalta, eikä halua suurvallaksi. Ei sen paremmin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin moraalisestikaan.  

]]>
8 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276342-eu-vaalien-uhkakuvat#comments Eurovaalit Ilmastonmuutos Venäjä Wed, 22 May 2019 13:01:00 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276342-eu-vaalien-uhkakuvat
Mikä on menestyksen resepti? http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276321-mika-on-menestyksen-resepti <p>Tänään Lappeenrannassa vieraillessani pysähdyin miettimään tulevaisuuden menestyksen edellytyksiä, ja sitä, miten upeaa osaamista Lappeenrannassa on, erityisesti yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyö ympäristö- ja ilmastoasioissa ja uuden ympäristöteknologian osaamisessa ja kehittämisessä. Ympäristöteknologian osaamisella on kasvava kysyntä muuttuvassa maailmassa. Tämä osaaminen poikii ja näkyy koko alueen osaamisessa ja menestyksessä.</p><p>Elämme valtavaa globalisaation, ympäristö- ja ilmastokysymysten ja digitalisaation murroskautta. Tämä on myös menestyksemme mahdollisuus. Eurooppalaisen kilpailukyvyn parantaminen tapahtuu ensi kädessä osaamisen, digitalisaation ja teollisuuden ekomodernisaation kautta.</p><p>Muutoksessa eriytyvät huonosti tuottavat, taantuvat alat ja toisaalta uudemmat menestyvät, hyvin tuottavat alat. Tässä mullistuksessa ihmisiä on autettava erilaisin keinoin löytämään uusia mielekkäitä työllistymisen muotoja. Sen sijaan tuottamattomien yritysten tekohengittäminen vuodesta toiseen ei palvele tarkoitustaan, ei veronmaksajaa, taloutta eikä ympäristöä.</p><p>Hyvä esimerkki ovat valtiontuet fossiilisille polttoaineille, joita EU:ssa jaetaan vuosittain 55 miljardia euroa. Globaalisti hiilitukien määrä yltää yli 5 biljoonaan dollariin vuodessa. Tämä on 6,5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Maailmanlaajuisesti fossiilisia energianmuotoja tuetaan kaksi kertaa enemmän kuin vähäpäästöisiä energialähteitä.</p><p>Näiden tukien purkaminen auttaisi vähentämään yli 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2050 mennessä ja säästäisi yli 500 miljardia dollaria vuodessa.</p><p>Puolalaista hiilikaivostyöntekijä ei lohduta, että uusia työpaikkoja syntyy fiksujen sähköverkkojen ja aurinkopaneelien asennuksen parissa tai, että Suomessa hoitotyöntekijöille löytyy töitä. Mutta jos ylläpidämme vanhoja rakenteita, pahennamme ongelmaa entisestään. Ilman muutosta, emme tule menestymään uusilla markkinoilla, emmekä pääse nauttimaan digitalisaation ja kiertotalouden mahdollistamista lisätuloista. &nbsp;</p><p>Yhtenä suurimpana haasteenamme on talouden ja ympäristön yhteensovittaminen ja siirtymä kiertotalouteen. Kulutamme tällä hetkellä 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja. Jotta voimme ratkaista ilmastonmuutoksen ja resurssitehokkuuden asettamiin haasteisiin, muutoksen on tapahduttava nyt.</p><p>Ilmastonmuutos näkyy jo arjessa ja pakottaa miettimään uudelleen talouden ja kulutuksen perustaa. Liiketoimintamallien muuttaminen ja investoiminen uuteen, energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen infrastruktuuriin on välttämätöntä.</p><p>Tässä haasteessa piilee myös valtava mahdollisuus. Se, joka pystyy toimittamaan ratkaisuja resurssitehokkuuden dilemmaan, on uuden taloudellisen kilpailun voittaja. Tulevina vuosina menestyvät ne, jotka kehittävät uusia innovaatioita ja palveluita vähemmillä resursseilla ja fiksummin, erityisesti kiertotalouden ja digitaalisen teknologian saralla. Tulevaisuuden sovellutuksia ovat biokuidut, uudet pakkaus- ja tekstiilimateriaalit, eettinen keinoäly ja terveysteknologia.</p><p>Suomella mahdollisuus menestyä ja johtaa näillä aloilla. Esimerkiksi kiertotalouden saralla Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on tehnyt uraauurtavaa työtä kansainvälisesti. Vuonna 2017 perustettu kiertotalouden kärkitapahtuma World Circular Economy Forum palaa tänä vuonna jälleen Suomeen ja kerää yhteen edistyneimmät hallinnon, teollisuuden, yritysten ja kotitalouksien kiertotalousratkaisut. Lisää yhteistyötä suomalaisten toimijoiden kesken ja liiketoimintaideoiden kansainvälistämiseksi ja rahoitushankkeiden kehittämiseksi kaivataan.</p><p>Toinen tulevaisuuden kasvun merkittävimmistä moottoreista on digitaalisten markkinoiden toimivuuden parantaminen. Digitaalisista sovelluksista, kuten pilvipalveluista ja tekoälystä, voidaan tehdä eurooppalainen kilpailuvaltti.</p><p>Digitaalisista palveluista e-terveys on hyvä esimerkki alasta, jolla Suomi voi johtaa. Ihmiset ikääntyvät väistämättä ja tarvitsevat palveluita. Kaupungistumisen edetessä on löydettävä luovia ratkaisuja palveluiden tuomiseksi jokaisen saataville. Sähköisen terveydenhuollon ja tekoälyn sovellutusten kautta voimme viedä palvelut yhä enenevässä määrin lähelle hoitoa kaipaavaa ihmistä ja puuttua sairauksiin nopeammin, tehokkaammin ja täsmällisemmin. Henkilökohtaiset palvelumuodot mahdollistavat itsenäisen asumisen. Terveydenhuollon alalla big data mahdollistaa parhaiden ja yksilöllisten käytäntöjen valitsemisen hoito- ja palvelualalta, lääkkeiden haittavaikutusten paremman kartoittamisen tai neuvontaa paremmista elintavoista.</p><p>Kilpailukykyä voi parhaiten kehittää yhdessä. EU:n 500 miljoonan asukkaan sisämarkkinat tarjoavat Suomenkin kannattaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Kiertotalouden mahdollistamiseksi tarvitaan yhteisiä markkinoita tuotteille ja raaka-aineille. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristönsuojelu sekä digitaalisten palveluiden ja sovellutusten potentiaalin hyödyntäminen edellyttävät yhtenäistä lainsäädäntöä 28 erilaisen järjestelmän sijaan.</p><p>Pärjäämme vain innovaatioilla, ja investoinneilla osaamiseen ja sivistykseen. Laadukkaalla tiedeyhteistyöllä, eurooppalaisella koulutuksella ja EU-tason yhteistyöllä meillä on tähän mahdollisuus. Yhteisillä markkinoilla kulkevat paitsi ihmiset, tavarat, palvelut ja pääoma, myös innovaatiot ja luovat ajatukset.</p><p>Tässä ovat myös avaimet tulevaan menestykseemme.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tavattavissa Lappeenrannassa tänään keskiviikkona 22. toukokuuta Saimaan ammattiopiston SAMPOn eurovaalitentissä kello 10:00-11:00 ja kulttuuritila Nuijamiehen kahvilassa 17:00-18:30., joissa keskustelen Euroopan tulevaisuudesta ja EU:n vaikutuksista Lappeenrantaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään Lappeenrannassa vieraillessani pysähdyin miettimään tulevaisuuden menestyksen edellytyksiä, ja sitä, miten upeaa osaamista Lappeenrannassa on, erityisesti yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyö ympäristö- ja ilmastoasioissa ja uuden ympäristöteknologian osaamisessa ja kehittämisessä. Ympäristöteknologian osaamisella on kasvava kysyntä muuttuvassa maailmassa. Tämä osaaminen poikii ja näkyy koko alueen osaamisessa ja menestyksessä.

Elämme valtavaa globalisaation, ympäristö- ja ilmastokysymysten ja digitalisaation murroskautta. Tämä on myös menestyksemme mahdollisuus. Eurooppalaisen kilpailukyvyn parantaminen tapahtuu ensi kädessä osaamisen, digitalisaation ja teollisuuden ekomodernisaation kautta.

Muutoksessa eriytyvät huonosti tuottavat, taantuvat alat ja toisaalta uudemmat menestyvät, hyvin tuottavat alat. Tässä mullistuksessa ihmisiä on autettava erilaisin keinoin löytämään uusia mielekkäitä työllistymisen muotoja. Sen sijaan tuottamattomien yritysten tekohengittäminen vuodesta toiseen ei palvele tarkoitustaan, ei veronmaksajaa, taloutta eikä ympäristöä.

Hyvä esimerkki ovat valtiontuet fossiilisille polttoaineille, joita EU:ssa jaetaan vuosittain 55 miljardia euroa. Globaalisti hiilitukien määrä yltää yli 5 biljoonaan dollariin vuodessa. Tämä on 6,5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Maailmanlaajuisesti fossiilisia energianmuotoja tuetaan kaksi kertaa enemmän kuin vähäpäästöisiä energialähteitä.

Näiden tukien purkaminen auttaisi vähentämään yli 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2050 mennessä ja säästäisi yli 500 miljardia dollaria vuodessa.

Puolalaista hiilikaivostyöntekijä ei lohduta, että uusia työpaikkoja syntyy fiksujen sähköverkkojen ja aurinkopaneelien asennuksen parissa tai, että Suomessa hoitotyöntekijöille löytyy töitä. Mutta jos ylläpidämme vanhoja rakenteita, pahennamme ongelmaa entisestään. Ilman muutosta, emme tule menestymään uusilla markkinoilla, emmekä pääse nauttimaan digitalisaation ja kiertotalouden mahdollistamista lisätuloista.  

Yhtenä suurimpana haasteenamme on talouden ja ympäristön yhteensovittaminen ja siirtymä kiertotalouteen. Kulutamme tällä hetkellä 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja. Jotta voimme ratkaista ilmastonmuutoksen ja resurssitehokkuuden asettamiin haasteisiin, muutoksen on tapahduttava nyt.

Ilmastonmuutos näkyy jo arjessa ja pakottaa miettimään uudelleen talouden ja kulutuksen perustaa. Liiketoimintamallien muuttaminen ja investoiminen uuteen, energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen infrastruktuuriin on välttämätöntä.

Tässä haasteessa piilee myös valtava mahdollisuus. Se, joka pystyy toimittamaan ratkaisuja resurssitehokkuuden dilemmaan, on uuden taloudellisen kilpailun voittaja. Tulevina vuosina menestyvät ne, jotka kehittävät uusia innovaatioita ja palveluita vähemmillä resursseilla ja fiksummin, erityisesti kiertotalouden ja digitaalisen teknologian saralla. Tulevaisuuden sovellutuksia ovat biokuidut, uudet pakkaus- ja tekstiilimateriaalit, eettinen keinoäly ja terveysteknologia.

Suomella mahdollisuus menestyä ja johtaa näillä aloilla. Esimerkiksi kiertotalouden saralla Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on tehnyt uraauurtavaa työtä kansainvälisesti. Vuonna 2017 perustettu kiertotalouden kärkitapahtuma World Circular Economy Forum palaa tänä vuonna jälleen Suomeen ja kerää yhteen edistyneimmät hallinnon, teollisuuden, yritysten ja kotitalouksien kiertotalousratkaisut. Lisää yhteistyötä suomalaisten toimijoiden kesken ja liiketoimintaideoiden kansainvälistämiseksi ja rahoitushankkeiden kehittämiseksi kaivataan.

Toinen tulevaisuuden kasvun merkittävimmistä moottoreista on digitaalisten markkinoiden toimivuuden parantaminen. Digitaalisista sovelluksista, kuten pilvipalveluista ja tekoälystä, voidaan tehdä eurooppalainen kilpailuvaltti.

Digitaalisista palveluista e-terveys on hyvä esimerkki alasta, jolla Suomi voi johtaa. Ihmiset ikääntyvät väistämättä ja tarvitsevat palveluita. Kaupungistumisen edetessä on löydettävä luovia ratkaisuja palveluiden tuomiseksi jokaisen saataville. Sähköisen terveydenhuollon ja tekoälyn sovellutusten kautta voimme viedä palvelut yhä enenevässä määrin lähelle hoitoa kaipaavaa ihmistä ja puuttua sairauksiin nopeammin, tehokkaammin ja täsmällisemmin. Henkilökohtaiset palvelumuodot mahdollistavat itsenäisen asumisen. Terveydenhuollon alalla big data mahdollistaa parhaiden ja yksilöllisten käytäntöjen valitsemisen hoito- ja palvelualalta, lääkkeiden haittavaikutusten paremman kartoittamisen tai neuvontaa paremmista elintavoista.

Kilpailukykyä voi parhaiten kehittää yhdessä. EU:n 500 miljoonan asukkaan sisämarkkinat tarjoavat Suomenkin kannattaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Kiertotalouden mahdollistamiseksi tarvitaan yhteisiä markkinoita tuotteille ja raaka-aineille. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristönsuojelu sekä digitaalisten palveluiden ja sovellutusten potentiaalin hyödyntäminen edellyttävät yhtenäistä lainsäädäntöä 28 erilaisen järjestelmän sijaan.

Pärjäämme vain innovaatioilla, ja investoinneilla osaamiseen ja sivistykseen. Laadukkaalla tiedeyhteistyöllä, eurooppalaisella koulutuksella ja EU-tason yhteistyöllä meillä on tähän mahdollisuus. Yhteisillä markkinoilla kulkevat paitsi ihmiset, tavarat, palvelut ja pääoma, myös innovaatiot ja luovat ajatukset.

Tässä ovat myös avaimet tulevaan menestykseemme. 

 

Olen tavattavissa Lappeenrannassa tänään keskiviikkona 22. toukokuuta Saimaan ammattiopiston SAMPOn eurovaalitentissä kello 10:00-11:00 ja kulttuuritila Nuijamiehen kahvilassa 17:00-18:30., joissa keskustelen Euroopan tulevaisuudesta ja EU:n vaikutuksista Lappeenrantaan.

]]>
0 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276321-mika-on-menestyksen-resepti#comments Digilisaatio Digitaaliterveys Ilmastonmuutos Kiertotalous Puhdas teknologia Wed, 22 May 2019 07:03:41 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276321-mika-on-menestyksen-resepti
Kehitysavun leikkaaminen - vuosisadan huonoin ajatus http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276309-kehitysavun-leikkaaminen-vuosisadan-huonoin-ajatus <p>Näin vaalien alta on kuultu vaatimuksia siitä, että Suomen tulisi luopua kehittyvien maiden tukemisesta kehitysyhteistyön kautta. Mielestäni tämä on yksi vuosisadan ehdottomasti huonoimmista ajatuksista.<br /><br />Maailman väkiluku tulee ylittämään 10 miljardia reippaasti ennen tämän vuosisadan loppua. Parin-kolmen miljardin asukkaan lisäys väkilukuun tulee nyt nähtävissä olevan kehityksen mukaan nostamaan fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Tämän lisäkulutuksen vaikutus ilmakehän hiilidioksiditasoon tulee olemaan kiistatta suurempi, kuin mitä mikään kotimaassamme tekemä leikkaus voisi kompensoida.</p><p>80% maailman väestöstä elää kehittyvissä maissa, ns. kehitysmaissa. Niiden väestönkehitys ja päästöt tulevat määräämään maailman kohtalon niin saasteiden kuin massamuutonkin kautta. Kummatkin ongelmat ratkeaisivat, jos saisimme nostettua kehitysmaiden elintason lähelle länsimaita: Riittävästi parantunut elintaso on käytännössä poikkeuksetta johtanut syntyvyyden vapaaehtoiseen laskemiseen kaikkialla maailmassa.&nbsp; Elintason nouseminen uhkaa kuitekin lisätä päästöjä. Tätä varten meidän vastuullamme kehittyneinä maina on kehittää sellaista saasteetonta teknologiaa, jolla tämä elintason nousu olisi mahdollista aiheuttamatta ympäristökatastrofeja, kuten ilmastokatastrofia.<br /><br />Kehitysyhteistyön lopettaminen vaikuttaa varmasti kehitysmaiden elintason nousua vastaan. Siksi se on omaan jalkaan ampumista. Korvaavan järjestelmän kehittäminen veisi liikaa sellaista aikaa, jota meillä ei ole. Mielestäni kehitysyhteistyötä pitäisi päin vastoin kehittää määrätietoisesti ja ripeästi kehitysmaiden valtaväestön elintason nostamista tukevaan suuntaan. Parasta kehitysapua pitkällä tähtäimellä olisi saasteettoman elintason nousun mahdollistavan teknologian kehittäminen kehittyvien maiden elintason nostamiseksi turvallisesti väestönkasvun leikkaavalle tasolle. Tämä kehitystyö vaatii valtavia resursseja, mutta on nähdäkseni tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Tätä riittävän saasteettoman energiantuotannon, liikkumisen ja teollisuuden kehittämisen asiaa tahdon viedä eteenpäin Euroopan Parlamentissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näin vaalien alta on kuultu vaatimuksia siitä, että Suomen tulisi luopua kehittyvien maiden tukemisesta kehitysyhteistyön kautta. Mielestäni tämä on yksi vuosisadan ehdottomasti huonoimmista ajatuksista.

Maailman väkiluku tulee ylittämään 10 miljardia reippaasti ennen tämän vuosisadan loppua. Parin-kolmen miljardin asukkaan lisäys väkilukuun tulee nyt nähtävissä olevan kehityksen mukaan nostamaan fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Tämän lisäkulutuksen vaikutus ilmakehän hiilidioksiditasoon tulee olemaan kiistatta suurempi, kuin mitä mikään kotimaassamme tekemä leikkaus voisi kompensoida.

80% maailman väestöstä elää kehittyvissä maissa, ns. kehitysmaissa. Niiden väestönkehitys ja päästöt tulevat määräämään maailman kohtalon niin saasteiden kuin massamuutonkin kautta. Kummatkin ongelmat ratkeaisivat, jos saisimme nostettua kehitysmaiden elintason lähelle länsimaita: Riittävästi parantunut elintaso on käytännössä poikkeuksetta johtanut syntyvyyden vapaaehtoiseen laskemiseen kaikkialla maailmassa.  Elintason nouseminen uhkaa kuitekin lisätä päästöjä. Tätä varten meidän vastuullamme kehittyneinä maina on kehittää sellaista saasteetonta teknologiaa, jolla tämä elintason nousu olisi mahdollista aiheuttamatta ympäristökatastrofeja, kuten ilmastokatastrofia.

Kehitysyhteistyön lopettaminen vaikuttaa varmasti kehitysmaiden elintason nousua vastaan. Siksi se on omaan jalkaan ampumista. Korvaavan järjestelmän kehittäminen veisi liikaa sellaista aikaa, jota meillä ei ole. Mielestäni kehitysyhteistyötä pitäisi päin vastoin kehittää määrätietoisesti ja ripeästi kehitysmaiden valtaväestön elintason nostamista tukevaan suuntaan. Parasta kehitysapua pitkällä tähtäimellä olisi saasteettoman elintason nousun mahdollistavan teknologian kehittäminen kehittyvien maiden elintason nostamiseksi turvallisesti väestönkasvun leikkaavalle tasolle. Tämä kehitystyö vaatii valtavia resursseja, mutta on nähdäkseni tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Tätä riittävän saasteettoman energiantuotannon, liikkumisen ja teollisuuden kehittämisen asiaa tahdon viedä eteenpäin Euroopan Parlamentissa.

]]>
10 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276309-kehitysavun-leikkaaminen-vuosisadan-huonoin-ajatus#comments Eurovaalit 2019 Ilmastonmuutos Kehitysapu Maahanmuutto Wed, 22 May 2019 04:30:21 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276309-kehitysavun-leikkaaminen-vuosisadan-huonoin-ajatus